Voiko arktinen yhteistyö jatkua?
Ukrainan sota on muuttanut toimintaympäristön myös arktisilla alueilla. Arktista yhteistyötä ei ole lopetettu, mutta yhteistyö on pantu tauolle. Kukaan muista Arktisen neuvoston jäsenmaista ei halua osallistua kokouksiin, joissa Venäjä on puheenjohtajana. Venäjä on parhaillaan Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa.
Yhä useampi kysyy, voiko arktinen yhteistyö jatkua? Voiko se jatkua seitsemän maan kesken ilman Venäjää?
Arktinen neuvosto, jonka jäseniä ovat Pohjoismaat, Kanada, USA ja Venäjä perustettiin vuonna 1996 Kanadan Ottawassa. Neuvosto kokoontuu ulkoministerien johdolla joka toinen vuosi. Muina aikoina neuvoston työryhmät valmistelevat raportteja arktisen ympäristön tilasta, kestävästä kehityksestä, ilmastomuutoksesta ja alkuperäiskansojen asioista, muun muassa.
Arktinen yhteistyö on ollut paljon tärkeämpää kuin mitä voisi päätellä ulkoministerikokousten tuloksista. Siellähän yleensä hyväksytään julkilausuma, jonka sanamuotoja diplomaatit ovat hioneet viikkokaupalla. Julkilausumiin otettujen kannanottojen takana on usein kuitenkin vuosien työ neuvoston työryhmissä ja tutkijayhteisöissä.
Arktinen yhteistyö syntyi ratkaisemaan pohjoisten alueiden ympäristöongelmia. Ympäristöasiat ja kestävä kehitys ovat pysyneet neuvoston asialistalla. Missään muussa valtioiden välisessä kansainvälisessä organisaatiossa ei alkuperäiskansoilla ole niin vahvaa asemaa kuin Arktisessa neuvossa.
Turvallisuuspoliittiset kysymykset eivät ole koskaan kuuluneet Arktisen neuvoston esityslistalle. Kun Venäjä vuonna 2014 liitti laittomasti Krimin niemimaan itselleen, pohjoinen yhteistyö jatkui niin kuin ennenkin.
Viime vuosina on kuitenkin nähty, että Venäjä on vahvistanut suunnitelmallisesti sotilaallista läsnäoloaan arktisella alueella turvatakseen taloudelliset intressinsä ja varmistaakseen pohjoisen merireitin hallinnan. Samalla Kuolan niemimaalla sijaitsevien sotilastukikohtien ja ydinaseiden merkitys sekä Pohjoisen laivaston toiminnan vapaus ja pääsy valtamerille ovat korostuneet Venäjän turvallisuusajattelussa. Tämän seurauksena Yhdysvallat, Kanada ja eurooppalaiset Nato-maat ovat lisänneet sotilaallista läsnäoloaan ja kehittäneet valmiuttaan reagoida sotilaallisesti Pohjois-Euroopassa. Vastaavasti arktinen alue on noussut entistä näkyvämmin esiin kansainvälisessä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa sekä asevoimien operatiivisessa suunnittelussa ja harjoitustoiminnassa.
Moni kysyy, onko pohjoisesta tulossa jälleen kiristyvien suurvaltapoliittisten jännitteiden ja asevarustelun näyttämö niin kuin se oli kylmän sodan aikana?
Kansainvälinen kiinnostus arktista aluetta ja arktista yhteistyötä kohtaan on jatkuvasti kasvanut. Kaikki arktiset maat ja useat alueesta kiinnostuneet alueen ulkopuoliset maat ovat julkaisseet uudet tai uudistetut arktiset strategiansa. Tämä kiinnostus on pitkälti seurausta ilmastonmuutoksen nopeasta ja dramaattisesta etenemisestä, jossa arktinen alue on muutosten eturintamassa. Sulavan jään alta paljastuvat luonnonvarat kiinnostavat. Ekosysteemeiltään herkässä arktisessa luonnossa ilmastomuutoksen haitalliset vaikutukset näkyvät ja tuntuvat konkreettisesti. Eikä vain pohjoisessa. Muutoksilla on globaaleja vaikutuksia.
Myös tänä talvena on raportoitu hälyttyviä lämpötilan nousuja Etelämantereella ja Pohjoisnavalla. Pari vuotta sitten raportoitiin huomattavasta polttoainevuodosta Siperiassa, kun polttoainesäiliön perustukset pettivät ikiroudan sulattua. Vuoto pilasi ympäröiviä vesistöjä. Tenojoella ihmetellään, miksi lohi ei enää nouse jokeen.
Vaikka Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet saataisiin pantua toimeen, toteuttamiseen menee joka tapauksessa aikaa. Sillä välin arktinen alue jatkaa lämpenemistään. Ellei Pariisin sopimukseen päästä, vaikutukset pohjoisessa ovat peruuttamattomia. Työtä ilmastomuutoksen torjumiseksi arktisessa yhteistyössä tarvitaan ja sitä voidaan tehdä myös ilman Venäjää.
Vuonna 2021 valmistuneessa Suomen uudessa arktisessa strategiassa maamme tavoitteena on vakaa ja turvallinen toimintaympäristö. Vakaa toimintaympäristö ei tule ensimmäisenä mieleen viime viikkojen sotauutisia seuratessa.
Vaikka sota Ukrainassa päättyisi, lännen määräämät pakotteet ja Venäjän vastapakotteet pysyvät voimassa. On vaikea nähdä, miten lännen ja Venäjän suhteet palaisivat entiselleen Vladimir Putinin ollessa vallassa.
Niinpä me suomalaiset mietimme nyt, mitä Suomen tulisi tehdä varmistaakseen turvallisen elämän meille kaikille. Nato-jäsenyys, jota ennen en pitänyt todellisena vaihtoehtona Suomelle, tuntuu nyt minusta tavoiteltavana. Luotan valtiojohtoon ja poliittisiin päättäjiin, että he osaavat tehdä oikeita ratkaisuja tässä muuttuneessa tilanteessa.