Vauhtia luparuuhkan purkamiseen
Juha Sipilän hallituksen sote- ja maakuntahallinnon myllerryksessä muutama vuosi sitten keskeinen huoli koski ympäristöhallinnon kohtaloa, sen toimivaltaa ja riippumattomuutta. Vahvoilla oli esitys valtion uudesta valtakunnallisesta valtion lupa- ja valvontavirastosta, johon olisi siirtynyt paljon ympäristönsuojelun tehtäviä.
Tavoitteena oli, että kaikki tarvittavat ympäristöluvat olisi saatu yhdestä viranomaisesta, mutta niin, että ympäristönsuojelun taso säilyy. Uudistus olisi merkinnyt muun muassa sitä, että aluehallintovirastojen ympäristö- ja vesilupa-asiat, ELY-keskusten ympäristönsuojelun valvontatehtävät sekä luonnonsuojeluasiat olisivat siirtyneet uudelle virastolle.
Virastossa olisi työskennellyt noin 1600 henkilöä, joista ympäristösuojelun tehtävissä vajaat 500. Virasto olisi toiminut kahdeksan eri ministeriön alalla. Suurimmat työntekijäryhmät olisivat tulleet sosiaali- ja terveydenhuollosta, työsuojelusta, ympäristötehtävistä sekä opetus- ja kulttuuritoimen asioista.
Virastolla olisi ollut valtakunnallinen toimivalta, mutta sillä olisi ollut työpisteitä kaikissa maakunnissa.
Kun Sipilän hallituksen ajama sote- ja maakuntauudistus kaatui, samalla raukesi myös suunnitelma lupa- ja valvontaviraston perustamisesta.
On hienoa, että ympäristöministeri Emma Kari on nostanut tarpeen perustaa lupa- ja valvontavirasto julkisuudessa uudestaan esille. Sellainen tarvittaisiin.
Valitettavasti nykyhallitusta muodostettaessa tulevia hallituskumppaneita hallitusneuvotteluissa ei kiinnostanut sujuva lupien käsittely, eikä tuolloin jo pitkälle valmisteltua lupa- ja valvontavirastoa mainita hallitusohjelmassa. On vaikea uskoa, että tässä vaiheessa vaalikautta uuden viraston perustaminen saataisiin aikaan. Aika käy vähiin. Toivottavasti Lupa- ja valvontavirasto pääsee seuraavan hallituksen toteuttavien asioiden listalle.
Onko sitten mitään tehtävissä? Luparuuhkat niin aluehallintovirastoissa kuin hallinto-oikeuksissa ovat tätä päivää. Esimerkiksi aluehallintoviraston päätöstä Terrafamen kaivoksen uudesta ympäristö- ja vesitalousluvasta on odotettu jo viisi vuotta.
Tuulivoimahankkeiden lupa-asiat ja kaavoitus työllistävät kuntia ja hallinto-oikeuksia. Tuulivoimaloista valittaminen ei ole poikkeus vaan enemmänkin sääntö, mikä pidentää roimasti lupakäsittelyn kestoa.
Ympäristöluvat ovat myös nykyään entistä laajempia, satojen sivujen mittaisia, ympäristövaikutusten arvioinnit jopa tuhat- sivuisia asiakirjoja. Jo päätöksen kirjoittaminen on melkoinen urakka.
Ajoittain hallitukset ovat myöntäneet lisää voimavaroja luparuuhkien purkamiseen, mutta nähtävästi niillä ei ole onnistuttu sumaa purkamaan.
Uusiutuvaan energiaan, kierto- ja biotalouteen halutaan Suomessa satsata. Maan hallitus haluaa vauhdittaa ilmasto- ja luontokestäviä ratkaisuja mm. kestävän elvytyksen rahoituspaketilla. Lähes jokainen investointi vaatii useita lupia ja viranomaishyväksyntöjä. Oikeus saattaa viranomaisen päätös valittamalla oikeuden tutkittavaksi on puolestaan kansalaisten perusoikeus.
Keskeisten ministeriöiden kuten oikeus-, ympäristö- työ-ja elinkeino sekä valtiovarainministeriön kannattaisi kuulla lupa- ja valitusviranomaisia, millä keinoin lupa-asioiden käsittelyä voidaan pikaisesti jouduttaa. Voidaanko lupakäsittelyä saada joutuisammaksi antamalla rahaa lisähenkilöstön palkkaamiseen ja lupakäsittelyjen digitalisoinnin vauhdittamiseen? Paneutumalla kentän eli ratkaisijoiden arkeen, lupakäsittelyjen pullonkaulat tulisivat nykyistä paremmin päättäjien tietoon ja toivon mukaan ratkaistuksi.