Venäjän uusi arktinen strategia - mikä muuttuu
Venäjä on ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen. Maa on maailman viidenneksi suurin CO2-päästöjen aiheuttaja Kiinan, Yhdysvaltojen, EU:n ja Intian jälkeen, joten Venäjänkin on vähennettävä merkittävästi päästöjään.
2000-luvun alkupuolella osallistuin Jakutskissa Sahan tasavallassa ilmastomuutosta käsittelevään konferenssiin. Se oli luultavasti ensimmäinen Venäjän alueella järjestetty ilmastokokous. Paikalla oli tiedemiehiä ja tutkijoita ympäri arktista aluetta. Myös Venäjän tiedeväki oli hyvin edustettuna.
Jakutialaiset näyttivät valokuvia, joissa ikiroutaan oli ilmestynyt syviä kuoppia kuin kraatereita. Näimme kuvia taloista, joiden ulkoseinissä oli halkeamia.
Ilmastomuutos on täällä, jakutialaiset sanoivat. Suurin osa venäläisestä yleisöstä tuntui kuitenkin odottava lisää tietoa, oliko ilmastomuutos oikeasti totta ja oliko se ihmisen aiheuttama.
Tänään noin viisitoista vuotta myöhemmin olemme kaikki hyvin perillä siitä, että arktinen pallonpuolisko lämpenee nopeasti ja lämpenemisellä on globaaleja vaikutuksia.
Ilmaston lämpeneminen pohjoisilla alueilla on jo aiheuttanut suuria aineellisia vahinkoja, kun jäätiköt sulavat. Viime kesältä muistamme lehtikuvat dieselvuodosta Norilskissa Siperiassa, kun dieselsäiliön perusta petti ikiroudan sulattua. Kun ikirouta sulaa, siitä aiheutuu vahinkoja alueen infrastruktuurille, asutukselle ja teollisuudelle. Jää on kuin öljylähde. Sen voi käyttää vain kerran, ellei uutta tule tilalle.
Venäjä on maapinta-alaltaan suurin arktinen alue. Siperiaa riittää monen aikavyöhykkeen yli Murmanskista Beringin salmeen. Venäjän arktinen alue tuottaa noin 80 prosenttia Venäjän maakaasusta ja 17 prosenttia öljystä. Venäjän mannerjalustan arvioidaan sisältävän runsaasti käyttämättömiä öljy- ja kaasuvaroja. Venäjän pohjoisilla alueilla kaivetaan metalleja kotimaan teollisuuden käyttöön ja vientiin.
Siperian teollistaminen aloitettiin varhain. Öljy-, kaasu- ja mineraalivaroja alettiin hyödyntää piittamatta toiminnan aiheuttamista vaikutuksista ympäristölle tai alueen vähemmistökansojen perinteisille elinkeinoille. Ydinjätteitä upotettiin surutta Jäämereen.
Tavalliset venäläiset ovat puhuneet kotiseutunsa saasteista ja päästöistä vuosikymmenet, mutta korjaavat toimet tapahtuvat hitaasti. Ilmastomuutoksen vauhdikas eteneminen ei ainakaan helpota vanhojen syntien korjaamista.
Jonkinlaista osviittaa siihen, mitä Venäjä aikoo, saa lukemalla Venäjän uuden arktisen strategian, jonka presidentti Vladimir Putin hyväksyi viime lokakuussa. Se ulottuu peräti vuoteen 2035 saakka. Edellisissä arktisissa strategioissa painopiste on ollut luonnonvarojen hyödyntämisessä. Luonnonvarojen hyödyntäminen on vahvasti mukana myös uudessa strategiassa. Kun jäät sulavat, Venäjä odottaa, että luonnonvarojen hyödyntäminen on vaivattomampaa kuin aikaisemmin.
Venäjä satsaa myös Koillisväylän, Jäämeren kautta Euroopasta Aasiaan kulkevan merireitin varaan. Toistaiseksi väylä on kesäkautta lukuun ottamatta lujasti jäässä, mutta kuinka pitkään näin on. Venäläiset tuntuvat uskovan, että reitti on jäänmurtajien avustamana koko matkaltaan liikennöitävissä piankin.
Uutta strategiassa on, että pohjoisessa asuvan väestön sosiaali- ja terveysturvaa, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä sekä koulutusmahdollisuuksia aiotaan parantaa.
Strategiassa huomiota ovat saaneet ympäristöongelmat ja ilmastomuutos. Ympäristöongelmia aiotaan vähentää mm. teollisuutta modernisoimalla. Ilmastopäästöjä ehkäistään poistamalla mustan hiilen lähteitä kuten ylijäämäkaasun soihduttamista ja dieselkäyttöisiä kaupunkien lämpölaitoksia.
Strategiassa ei unohdeta mainita, että Venäjän tarkoituksena on varmistaa turvallisuutensa pohjoisilla alueilla. Se tarkoittaa sotilaallista läsnäoloa pohjoisessa.
Paperi sisältää yksityiskohtaiset listat investointikohteista pohjoisilla alueilla Murmanskista Siperian itäisimpään kolkkaan Tsukotkaan saakka. Strategia on siihen sisältyvien indikaattoreineen laaja, yksityiskohtainen ja kunnianhimoinen. Strategian toimeenpanoa seurataan kiinnostuksella, Venäjä on vanhastaan ollut tunnettu siitä, että lait ovat tiukat, mutta toimeenpanosta ei huolehdita eikä määräysten noudattamista valvota.
Millaisin toimin Venäjä käytännössä ryhtyy vähentämään päästöjään ja korjaamaan ympäristön tilaa? Vai kaivetaanko öljyä, kaasua ja mineraaleja Siperian rannattomilta soilta ja ikiroudan alta niin kuin ennenkin?