Valtion päätöksillä on väliä
Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen on äskettäin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hyväksynyt tutkimusrahojen leikkaukset valtiovarainministeri Annika Saarikon kanssa käydyissä ministeriökohtaisissa neuvotteluissa. Samassa lehtihaastattelussa hän myös antoi ymmärtää, että hallituspuolueiden puheenjohtajat olisivat jo sopineet leikkauksista. Mihin syksyn budjettiriihtä tässä asiassa enää tarvitaan?
Aloitettuani työelämäprofessorin tehtävät Helsingin yliopistossa minulta on kuluneen vuoden aikana usein kysytty, mikä yliopistossa on yllättänyt. Olen vastannut, että monta uutta asiaa olen joutunut opettelemaan, mutta se kuuluu asiaan, kun aloittaa uudessa työyhteisössä. Minut on yllättänyt, kuinka paljon tutkijoiden ajasta menee tutkimusrahojen hakemiseen.
Pääosa yliopistojen tutkimusrahoituksesta tulee Suomen Akatemialta. Akatemian hakuihin valmistaudutaan huolella. Hakemuksia valmistellaan tavallisesti viikkoja, joskus kuukausia. Lopputulos usein on, ettei myönteistä rahoituspäätöstä saada. Vain murto-osa Akatemiaan lähetetyistä hakemuksista saa rahoituksen. Sitten alkaa uusi hakukierros ja taas tutkijat kirjoittavat hakemuksia toivoen parasta.
Vaalikauden alussa pari vuotta sitten hallitus lupasi ohjelmassaan nostaa tutkimusrahoituksen tason neljään prosenttiin BKT:sta. Hallitusohjelma nosti odotukset tiedeyhteisössä korkealle. Olihan Suomessa tutkimusrahoitusta leikattu niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla vuodesta 2008 asti. Suomi oli pudonnut tutkimusrahoituksessa merkittävästi monia Euroopan maita ja naapureita alemmaksi. Nyt saataisiin vihdoinkin korjaus.
Viime keväinen hallituksen puoliväliriihi ja kehyspäätös pudotti yliopiston maan tasalle. Hallitus päätti leikata Suomen akatemian tutkimusrahoitusta 35 miljoonalla eurolla vuodesta 2023 lähtien pysyvästi.
Elokuinen valtiovarainministeriön budjettiesitys ehdottaa tutkimusrahoitusta leikattavaksi jo ensi vuodelle 40 miljoonalla eurolla. Syynä tähän on veikkausvoittovarojen hiipuminen. Niillä on rahoitettu myös tutkimusta, eikä hallitus ole päättänyt, miten leikkaukset kompensoidaan.
Tänä vuonna Suomen akatemialla on ollut käytettävissä 361 miljoonaa euroa, josta 90 prosenttia suuntautuu yliopistoille. Vuosina 2021 ja 2022 Akatemian kautta tuetaan tutkimusta myös EU:n elpymis- ja palautusvälinettä käyttäen. Tämä kertaluontoinen rahoitus kohdistuu digitalisaatioon ja vihreään siirtymään. Tänä vuonna rahoitusta on ollut käytettävissä 45 miljoonaa euroa ja ensi vuonna todennäköisesti vähintään saman verran. Kertaluontoiset rahoitukset eivät kuitenkaan korvaa pitkäjänteistä, eri tutkimusaloille jaettavaa tutkimusrahoitusta.
Kun tutkimusrahaa saadaan pienemmälle joukolle tutkijoita, siitä kärsii myös opetus. Yliopistotutkijat eivät vain tutki, he myös opettavat. Suomen Akatemiassa pelätään, että tutkimusrahojen leikkaus heikentää toteutuessaan pitkäjänteistä ja korkeatasoista tutkimusta Suomessa ja vie mahdollisuuksia rekrytoida Suomeen kansainvälisiä huippututkijoita.
Paitsi tutkimusrahoituksesta yliopistoilla puhutaan myös valtion uudesta rahoitusmallista yliopistoille. Valtioneuvoston hyväksymä uusi rahoitusmalli vuosille 2021-2024 korostaa suoritettuja tutkintoja. Uudessa rahoitusmallissa pärjää, kun opskelijat suorittavat tutkintonsa tavoiteajassa.
Yliopistot pyrkivät vastaamaan tähän sujuvoittamalla opintopolkuja, satsaamalla opetuksen kehittämiseen ja opiskelijoiden ohjaamiseen. Toisaalta on asioita, mihin yliopistot nuoren ihmisen elämässä eivät juuri voi vaikuttaa. Tällainen on esimerkiksi asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla. Kaikille kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja ei riitä. Tästä syystä monet opiskelijat käyvät työssä opintojen ohessa rahoittaakseen elämisensä. Tämä usein voi pitkittää valmistumista.
Yliopistojen perusrahoituksesta lähes 60 prosenttia ja tutkimusrahoituksesta leijonaosa tulee valtiolta, joten valtion päätöksillä on väliä.