Greta ja muoti
Mitä tekee Greta Thonberg muoti-ikoni Voguen kannessa? Kannen kuva on vihreä ja vehmas. Gretan takki on tyylikäs kuten muotikuvaan kuuluu. Kuvaan on saatu myös hevonen, jonka kanssa Gretalla on tuttavalliset välit. Lehden sisäsivun haastattelussa selviää, miksi Greta on suostunut Voguen haastatteluun. Muotimaailma saa Gretalta kuulla kunniansa: kertakäyttötavaraa, muoti saastuttaa luontoa, muotikaupat harrastavat viherpesua väittämällä olevansa kestäviä, vaikka eivät ole.
18-vuotias Greta on antanut ilmastoliikkeelle kasvot ja äänen. Häntä kuunnellaan ja seurataan. Ei ole yllättävää, että Greta nostaa muotiteollisuuden tikunnokkaan. Kiertotalouteen erikoistunut Ellen MacArthus-säätiön taannoisen selvityksen mukaan tekstiiliteollisuus tuottaa vuosittain saman verran päästöjä kuin maailman lento- ja laivaliikenne yhteensä. Jos mitään ei tehdä, tekstiiliteollisuuden osuus ilmastopäästöistä on vuonna 2050 jo neljännes.
Vaateteollisuuden monista ongelmista kuten veden tuhlaamisesta, työntekijöiden huonosta kohtelusta, ympäristömyrkyistä ja mikromuoveista on viime aikoina puhuttu paljon.
Maailman vaateteollisuus on monihaarainen ilmiö. Tekstiilien raaka-aineita tuotetaan ja vaatteita valmistetaan kaukana niistä maista, joissa ne pääosin kulutetaan. Kertakäyttömuoti, jossa vaatekappale on huonolaatuinen ja halpa on kuitenkin varsin uusi ilmiö. Se on vaatemuodin viime vuosikymmenten kehityksen tulos. Halpatuotteita myyvät liikkeet ovat lanseerannut sesongit, jotka uudistuvat lähes viikoittain. Ei ole harvinaista, että sesongissa myymättä jääneet vaatteet heitetään jätteisiin.
Kesällä julkaistun Suomen tekstiilivirtaselvityksen mukaan meidän suomalaisten vaatteiden kulutus on pysynyt samalla tasolla kuin kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin vastaava selvitys tehtiin, mutta entistä enemmän heitämme vaatteita pois. Ostamme uutta ja heitämme ostamamme vaatekappaleen roskiin.
Vuonna 2019 Suomessa kulutettiin runsaat 11 kiloa vaatteita ja kodintekstiilejä henkeä kohti. Kaikkiaan tekstiilejä käytettiin vuonna 2019 130 miljoonaa kiloa. Poistotektiileiksi tästä joutui noin 85 miljoonaa kiloa. 60 prosenttia tekstiileistä poltetaan muun jätteen joukossa. Pieni osa jätetään hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyslaatikoihin.
Euroopan unioni edellyttää, että tekstiilien erilliskeräys toteutetaan kaikissa jäsenmaissa vuoteen 2025 mennessä. Suomi aikoo olla ripeämpi ja saada kattavan erilliskeräyksen aikaan vuoteen 2023 mennessä. Kuntien jätelaitoksilla on tässä iso rooli. Niiden on järjestettävä meille kuluttajille mahdollisuus viedä vaatteet ja muut tekstiilit keräyslaatikkoon.
Mitä tapahtuu tekstiilille sen jälkeen kun se on kerätty? Joutuvatko ne kuitenkin poltettaviksi eikä hyötykäyttöön?
Suomessa on onneksi yhteisvoimin haettu ratkaisua tekstiilien kierrättämiseen ja jatkovalmistukseen. Paimiossa Lounas-Suomessa on aloittamassa pilottituotantolaitos, jossa poistetut tekstiilit muutetaan uudestaan kuiduiksi, jonka jälkeen ne ovat teollisuuden käytettävissä uuden materiaalin valmistukseen.
Kirpputoreja ja käytettyjen vaatteiden kauppoja on ilmestynyt lisää pääkaupunkiseudulle. Käytetyt vaatteet käyvät kaupaksi myös netissä, etenkin nyt korona-aikana. Itsekin olen huomannut, että käytettyjen vaatteiden kaupoista voi tehdä hienoja löytöjä. Minkä vuoksi vaatteen pitää aina olla uusi ja käyttämätön, jos hyvän käytetyn saa nopeasti ja halvalla. Vaatekaappiani silmäillessäni tunnen kyllä huonoa omatuntoa. En tarvitse näin paljon vaatteita. On monta jakkua ja hametta, joita en ole käyttänyt vuosiin. Olen ostanut turhaan. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja siirtyä vaatteiden ostajasta ja myyjäksi.
Tarjottuani muutamaa vaatekappaletta uudelleen myytäväksi, sain kauppiaalta kohteliaan pään pudistuksen ja kieltävän vastauksen. Vaatteeni olivat jo kuluneet. Kauppias halusi liikkeeseensä mieluiten vaatekaapin helmiä; vähän käytettyjä ja hyvälaatuisia vaatteita.
Toivottavasti Paimiossa pian toimii tuotantolaitos, joka muuntaa pian kaikki suomalaisten kotien kierrätykseen toimittamat tekstiilit takaisin kuiduiksi.