Marjat maasta
Suomen puhdas luonto, marjojen voimakkaat aromit sekä korkeat hivenainepitoisuudet tekevät suomalaisista marjoista haluttuja vientimarkkinoilla. Puhtaan ja terveellisen ruuan arvostus on voimakkaassa kasvussa maailmanlaajuisesti. Se voi avata suomalaisille marjoille ja marjajalosteille uusia mahdollisuuksia. Avainasemassa ovat tuotekehitys ja jatkojalostus.
Nyt jo edesmennyt sukulaismies, metsämies ja sotaveteraani oli ahkera marjastaja. Hilla eli lakka oli hänen suosikkinsa. Hän ei lähtenyt “jänkhälle” silloin, kun satokausi alkoi. Hillasaaliin tunnustelu alkoi jo alkukesästä. Oliko hilla alkanut kukkimaan liian varhain, jolloin pölyttäjät, joita kasvi tarvitsi, eivät olleet vielä liikkeellä? Oliko raesade pilannut hyvin sujuneen kukinnan? Oliko halla turmellut hyvin alkaneen satokauden? Miten paljon oli suppuja, vielä kehittymässä olevat marjoja? Sukulaismies teki alkukesän aikana useita salaperäisiä retkiä jängille. Jos kysyit, missä hän kävi, sai hyvin ylimalkaisen vastauksen: tuolla vähän kauempana. Miehellä oli vakiopaikat, joissa toki kävi muitakin marjastajia. Hänen kuten monen muunkin himomarjastajan taktiikkana oli, että hillaan lähdettiin jo aamuyöstä. Piti päästä jängälle ensimmäisenä. Hän ei koskaan myynyt hilloja. Sanoi, että niiden kerääminen oli niin kovatöistä hommaa, ettei hän halunnut luopua yhdestäkään marjasta. Ne säilöttiin kotipakastimeen ja syötiin syksyn ja talven mittaan.
Kuulun itsekin siihen yli puoleen suomalaisista, jotka tykkäävät käydä marjassa. Tiedän, että eniten suomalaiset keräävät puolukoita ja toiseksi eniten mustikoita. Itse pidän hillastamisesta. Suolla tarpominen on hyvää kuntoliikuntaa. Tänä vuonna avosoilla hillat olivat kuivuuden ja lämpimien ilmojen vuoksi vähissä. Sen sijaan korpimailla hilla on kestänyt paremmin alkukesän helteet . Sieltä minäkin hillani poimin, eikä sillä kertaa ollut muita ihmisiä marjamailla. Voi olla, että huono ilma piti marjastajat kotona. Tuuli luoteesta ja taivas viskoi ajoittain vettä. Eikä lämpötilakaan ollut heinäkuun lopusta huolimatta erityisen kesäinen: vähän yli 10 astetta.
Suomen metsissä ja soilla kypsyy vuosittain yli 500 miljoonan kilon jättipotti luonnonmarjoja, josta vain murto-osa kerätään talteen. Tämä metsien superfood on himoittua herkkua Aasiassa ja Euroopassa. Viime vuosina marjateollisuus on saanut raaka-aineensa pääasiassa ulkomaisilta poimijoilta. Myös tänä kesänä thaimaalaiset ja ukrainalaiset marjanpoimijat ahkeroivat Suomen luonnossa. Monelle muutaman viikon marjankeruu tuo vuoden tulot.
Myös suomalaiset marjastavat. Pääasiassa jängillä ja metsissä marjoja poimivat meikäläisen ikäiset, vähän varttuneemmassa iässä olevat suomalaiset, mutta myös nuorten joukko on ilahduttavasti viime vuosina kasvanut. Luonnonmarjojen terveysvaikutukset ja puhtaus kiinnostavat. Suomalaisten marjat menevät pääosin kotipakastimiin. Myyntiin kerätään vain pieni osa.
Suomessa on jokamiehenoikeus, jonka perusteella voit kerätä marjoja ja sieniä riippumatta siitä, kuka maan omistaa. Ajoittain meillä on keskusteltu, tulisiko jokamiehenoikeus kieltää ulkomaalaisilta ammattipoimijoilta. Tällainen rajoitus kuulostaa ylimitoitetulta. Marjoja riittää kaikille. On hyvä, että Suomessa on ulkomaisia marjanpoimijoita, sillä ilman heitä kotimaiset marjanjalostusyritykset jäisivät marjoitta.
Entä millaisista metsistä marjoja löytyy? Kokenut marjastaja tietää, että mustikoita ei löydä avohakuualueilta. Mustikka viihtyy vanhassa havupuumetsässä. Metsän uudistaminen ja maanmuokkaus sekä uudistamisen takia vahvistuneet heinät ja ruohot vähentävät mustikan ja puolukan määrää. Ojitetulla suolla hillat ja karpalot eivät viihdy.
Hyvän marjapaikan ennustaminen on vaikeaa, sillä luonnonmarjojen sadot vaihtelevat sekä alueittain että vuosittain. Marjasatojen ennustamisesta samoin kuin metsän hakkuiden vaikutuksesta marjasatoihin on tehty väitöskirjojakin. Tuuripeliltä marjastus edelleen minusta tuntuu.