Eduskunnalta jyrkkä ei vesihuollon yksityistämiselle - mitä vaadimme kunnilta

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta päätyi äskettäin kannattamaan vesihuollon yksityistämisen kieltämiseen tähtäävää kansalaisaloitetta. Seuraavaksi asian eteenpäin vienti siirtyy valtioneuvostolle, jonka tehtävä on laatia asiaa koskeva hallituksen esitys ja tuoda se eduskunnan käsiteltäväksi.

Vesi on meidän- niminen kansalaisaloite keräsi runsas vuosi sitten lähes 90 000 allekirjoitusta. Aloitteen allekirjoittajat katsoivat, että kuntien vesihuoltoa ei pidä yksityistää. Allekirjoittajat viittasivat sähkönsiirtohinnoissa tapahtuneeseen kehitykseen, kun siirtoyhtiöt oli myyty yksityisille. 

Aloite sai heti lentävän lähdön. Kansanedustajat tarttuivat aiheeseen. Lehtien yleisönosastopalstat täyttyivät kirjoituksista, joiden sanoma oli jyrkkä ei veden jakelun yksityistämiselle.

-          Emme halua vesihuollosta uutta Carunaa, tokaisi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Keskustelu vesihuollon yksityistämisestä alkoi, kun Jyväskylän kaupunki oli myymässä suuren osan kaupungin vesihuollosta yksityiseen omistukseen.  Vesihuollon osittainen yksityistäminen olisi tuonut kaupungin kassaan rahaa. Hankkeen saaman julkisen arvostelun jälkeen kaupunki keskeytti myyntivalmistelut.

Kuntien ja kaupunkien talous on jatkossakin ahtaalla. Rahaa tarvitaan mm. maksuttoman keskiasteen opetuksen järjestämiseen ja vanhusten hoitoon. Luonnollisten monopolien kuten kunnallisten vesi-ja energiayhtiöiden myynti on kiinnostanut rahapulassa rypeviä kuntia ja niiden hankinta yksityisiä sijoittajia. Viime vuoden lopulla julkisuutta sai Outokummun kaupunki, joka myi enemmistön energiayhtiöstään ulkomaiselle pääomasijoittajalle.

Viime vuosikymmeninä vesi- ja viemärilaitoksia on yksityistetty eri puolilla maailmaa. Tunnettu esimerkki on Englannista ja Walesista, missä vuonna 1989 yksityistettiin alueelliset vesi- ja viemärilaitokset myymällä ne yksityisille sijoittajille. Seurauksena vesimaksut nousivat roimasti. Kehitysmaissa vesi- ja viemärilaitosten yksityistämistä tai yksityisen sektorin osallistumista on pyritty lisäämään tuntuvasti. Yksityistämisiä on perusteltu sillä, että julkiselta sektorilta ei löydy tarvittavia investointivaroja. On myös ajateltu, että yksityinen sektori pystyy aina toimimaan julkista sektoria tehokkaammin tuottaessaan palveluita. Veden jakelun yksityistäminen kehitysmaissa on nostanut veden hintaa.

Suomessa vesihuolto on yhdyskuntien tekninen palvelu, jonka tuottamisesta vastaavat kunnat joko perinteisen kunnallisen laitoksen, liikelaitoksen, kunnan omistaman yhtiön tai ylikunnallisen laitoksen kautta. Haja-asutusalueilla vesihuollon yhteishankkeista huolehtivat yksityisoikeudelliset vesiosuuskunnat, joiden toimintaa kunnat tukevat.

Yksityiseltä sektorilta ostetaan suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapitopalveluita sekä tarvittavia materiaaleja. Vesihuolto on siten Suomessa toteutettu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä.

Vesi- ja viemärilaitostoiminta ja vesihuoltopalvelut ovat ja tulevat olemaan luonnollisen monopolin asemassa, koska useita verkostoja ja laitoksia ei ole järkevää rakentaa samalle alueelle. Jos julkinen palvelu myytäisiin yksityiselle, tulisi julkisen monopolin tilalle yksityinen monopoli.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan kannanoton jälkeen jäämme odottamaan hallituksen esitystä, jolla vesi- ja viemärilaitostoiminta vahvistetaan olevan kuntien tehtävä. Toivottavasti kansalaisten aktiivisuus vesiasioissa jatkuu, sillä julkiselle monopolillekin tulee asettaa vaatimuksia, miten sen tulee tehtäväänsä hoitaa.

Mitä siis vaadimme kunniltamme? Voimme vaatia kuntien vesilaitoksilta toiminnassaan läpinäkyvyyttä, päättäjiltämme kohtuullisia tuloutustavoitteita ja suunnitelmallista vesi- ja viemärirakenteiden kunnossapitoa.

Mitä vaadimme itseltämme veden kuluttajina? Suomalaiselle nelihankinen keskiveroperhe maksaa vedestä noin 600 –1100 euroon vuodessa, riippuen missä kunnassa perhe asuu. Käytämme vuorokaudessa noin 4000 litraa vettä. Hanasta valutettavan tai pöntöstä laskettavan noin 150 vesilitra vedenkulutukseemme lasketaan ruuan, vaatteiden ja kulutustavaroiden tuotannossa käytetty vesi.  Tämä vesi käytetään usein toisella puolella maapalloa.  Ruokavaliollamme ja ruokahävikin vähentämiselle on merkitystä, jos haluamme osaltamme parantaa maapallon vesitilannetta.  Vedenkäyttöä säästäviä teknologioita ja tuotantotapoja tarvitaan.

Maapallon vesipula pahenee, kun väkiluku kasvaa ja ilmastomuutos pahentaa kuivuutta eri puolilla maailmaa. Veden saatavuuden heikentyessä kilpailu vesivaroista kiihtyy. Vedestä on tulossa öljyesiintymään verrattava rikkaus.