Terveiset Muurolasta

Kävin viikonloppuna kotona Muurolassa, kylässä Kemijokivarressa parikymmentä kilometriä Rovaniemeltä etelään. Muurolasta lähtöisin oleva elokuvaohjaaja Miia Tervo on nimennyt Muurolan Rovaniemen paskimmaksi lähiöksi. Hän on entinen muurolalainen. Jotain Muurola meille kaikille , entisille ja nykyisille muurolalaisille on antanut. Tunnistan Miian Tervon pohjoisen elokuvista ( Aurora, Ohjus) kotikyläni ihmisten sarkastisen huumorin.

Olen varma, että paskempia paikkoja löytyy kuin Muurola. Sitä paitsi Muurola on ollut paikallaan jo satoja vuosia, tarkemmin sanottuna siitä päivästä kun muuan Pekka Muuroinen niminen mies tuli etelästä ja päätti jäädä seudulle kalastamaan lohta ja pyytämään runsasta riistaa.

Ennen Muurola oli tunnettu sairaalastaan. Vuosikymmenet komealla mäntykankaalla rakennetussa sairaalakompleksissa hoidettiin keuhkotautipotilaita. Kiitos kehittyneen terveydenhuollon, tuberkuloosipotilaat loppuivat. Sitten sairaalasta tuli henkisesti sairaiden ihmisten hoitola. Mielenterveyspotilaat eivät ole Lapista loppuneet, mutta nyt hoitopaikka on lähempänä Rovaniemen keskustaa. Männikön keskelle jääneet talot ihmettelevät hiljentynyttä pihapiiriä.

Viikonlopppu oli tuonut lämpöasteita ja vesisadetta jäätyneen maan päälle. Kylän raitilla tapasin naapurini, yli 80-vuotiaan Olavin, joka kävelysauvaili rivakasti eteenpäin. Nastakengät antoivat pitoa, sauvat vauhtia. Minä ilman nastakenkiä askelsin varovasti tienreunaa.

Joki oli jäässä. Kemijokeen taloni kohdalla laskevan Ternujoen ylittävällä kävelysillalla pysähdyin. Kaamosaurinko sai jäätyneen jokiuoman välkehtimään kivasti. Kemijoki sivujokineen ei tietenkään ole enää sama kuin isoisäni aikaan. Hän kalasti lohta. Pääuoma on aikaa sitten padottu, rakennettu  ja nyt se tuottaa valtakunnalle tärkeää säätövoimaa. Nykyisen joen kanssa olemme oppineet elämään. Tunnemme voimatalouden aiheuttamat haitat ja tiedämme, miten niitä voidaan vähentää. Toimia tehdään jo. Voitaisiin tehdä rivakammin.

Uusien toimijoiden tulo huolestuttaa kotikyläni väkeä. Kylässä ei kaivata kaivoksia veden pilaajiksi. Jos kaivosyhtiöt puhdistavat vetensä kaivosalueella luonnonvesien kaltaiseksi, sellaisen veden voi antaa  laskea Kemijokeen. Saataisiinko Muurolan kylkeen suunnitellusta Mawsonin kulta-koboltti-uraanikaivoksesta ensimmäinen kaivos Suomessa, joka puhdistaa kaivosvetensä kunnolla eikä valuta sivukivikasoistaan ja rikastushiekka-altaistaan raskasmetalleja maaperään? Jos poliitikot niin kiihkeästi haluavat uusia kaivoksia, heidän pitäisi osata vaatia, että kaivokset hoitavat ympäristöasiansa paljon paremmin kuin tähän mennessä saadut kokemukset osoittavat.

Kotona koetan käynnistää traktorin. Minulla on vuoden 1983 vuosimallin MacCormic International eli Natikka, jota juuri nyt ei huvita käynnistyä. Täytyy odottaa, että naapurini ehtii vilkaista, mikä konetta vaivaa.  Ehkä sitten, kun hirvet on pyydetty ja jahtikausi päättyy.

Talon uunien lämmittäminen saa ikkunan rakoon jääneen kärpäsen liikkeelle. Se pörrää lampun ympärillä ihan kuin olisi kesä.

Silitän talviverhot ikkunoihin. Se on parin tunnin urakka. Tulee jouluinen olo. Pirtin vihreät verhot ja joulu kuuluvat yhteen.  

Iltapäivällä jäätyneitä jalkakäytäviä varojen kävelen uudestaan  kylälle kauppaan. Vaihdamme Alepan kassan kanssa mielipiteitä syksyn säästä. Kylän ainokaisen hotellin edessä on rivi tilauslinja-autoja. Ovatko matkailijoita, jotka haluavat nähdä jouluisen talven ihmeen? Voihan toki olla, että linja-autoilla kuljetetaan Ukrainan sotapakolaisia.

Illalla kaivan laajasta länkkäridvd-kokoelmastani Rio Granden. Siinä John Wayne ratsastaa jälleen.

Nukkumaan mennessä en saa aluksi unta.  Minä ja talo kuuntelemme hiljaisuutta.