Arvostusta saa tekemällä asiat oikein

Kaivosteollisuus järjesti sidosryhmille seminaarin, jonka otsikkona oli “Saanko luvan”. Otsikosta voi päätellä, että tilaisuuden pääteema oli ympäristöluvituksen nopeuttaminen. Puhujina olivat valtion omistajaohjausyksikön päällikkö Maija Strandberg, Suomen Malminjalostus oy:n toimitusjohtaja Matti Hietanen ja Outokumpu oy:n vastuullisuusjohtaja Heidi Peltonen. 

Mitä tilaisuudesta jäi mieleen? Ainakin se, että kaivosteollisuuden huonoa mainetta halutaan parantaa. Myös ympäristö- ja muut luvat halutaan nopeammin kuin nyt. 

Alan hankkeisiin liittyy väistämättä sosiaalisen hyväksynnän elementti, painotti Valtion omistajaohjausyksikön Stranberg. Hietanen oli ylpeä siitä, että Kotkan akkuteollisuushankkeen lupa-asiat ratkesivat lupaviranomaisessa runsaassa viidessä kuukaudessa. Edellisen hallituksen aikana toteutettu ns. Fast track eli mm. akkuteollisuushankkeiden saama etusija luvitusprosesseissa näyttää siten toimivan.  

Hietanen sanoi, että pitää tehdä työtä sidosryhmien keskuudessa, että kaivos- ja akkuteollisuus saisivat enemmän arvostusta.   

Peltonen uskoi siihen, että kunnianhimoisella sääntelyllä kiritetään yrityksiä tekemään asiat ympäristön kannalta paremmin ja saadaan kilpailuetua puhtaan siirtymän investoinneille Suomessa.  

Peltonen puhui asiaa. Vapaaehtoiset toimet eivät käännä kehitystä ilmaston ja luonnon kannalta oikeaan suuntaan. Sääntelyllä on merkitystä. Lainsäädäntö ohjaa kaikkia tekemään asiat oikein. Vapaaehtoisiin toimiin tarttuvat vain siihen tarpeeksi motivoituneet. 

Innovaatiot, verohyöty investoijille ja osaavan työvoiman saanti lueteltiin tilaisuudessa asioiksi, joista riippuu yritysten menestys. Kaivosjätteiden kierrätyksestä ja kiertotaloudesta ei juuri puhuttu. Toimialan hiilijalanjälki kiinnosti paikalla olleita yritysedustajia. 

Seminaarin osallistujien joukossa tapasin useita, jotka valittivat lupamenettelyjen ennakoimattomuutta. Luvat kun voivat valitusten johdosta muuttua tai lupa voidaan evätä kokonaan. Näin kuitenkin toimii oikeusvaltio. Sen ei pitäisi olla uusi asia. Teollisten hankkeiden ympäristövaikutukset eivät ole helppoja ratkaista.  

Nähtäväksi jää, miten kohta aloittava uusi lupa- ja valvontavirasto onnistuu kokoamaan ympäristövaikutusten ja luontovaikutusten arvioijat, luvittajat ja valvojat saman pöydän ääreen. Syntyykö yhteisiä linjauksia, kun nyt virastot lähettävät toisilleen lausuntoja, eikä välttämättä aina yhteistä kantaa löydetä. Uuteen valtakunnalliseen virastoon siirtyvät kaikki ELY-keskusten ympäristö- ja luontoasioiden virkahenkilöt sekä aluehallintovirastojen luparatkaisijat.   

Kaivosteollisuuden tärkeyttä ja merkitystä korostamalla alan arvostus ei parane. Arvostusta saa vain tekemällä asiat oikein. Jos kaivosteollisuus satsaisi parempaan vesiteknologiaan, jolla pidetään kaivosalueen lähijärvet ja joet puhtaina ja jos kaivosteollisuus ottaisi reippaita askeleita kiertotalouteen tavoitteena vähemmän jätekasoja ja vuotavia rikastushiekka-altaita, arvostus kansalaisten keskuudessa lisääntyisi. Parempi sääntely on tässäkin oikea tie.