Suma seisoo
Hallituksen pöydälle on kertynyt joukko merkittäviä ympäristön käyttöä koskevia lakiuudistuksia, joiden pitäisi päätyä eduskunnan käsiteltäväksi. Valmistelussa on uusi luonnonsuojelulaki, ilmastolaki sekä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus, joita on valmisteltu ympäristöministeriössä. Työ- ja elinkeinoministeriössä puolestaan tahkotaan kaivoslain uudistamisen kimpussa. Jokaisen esillä olevaan lakiuudistuksen ympärillä on poliittista kissanhännänvetoa. Kaikkiin kohdistuu suuria odotuksia sidosryhmien puolelta ja toiveet menevät tietenkin eri suuntiin. Suma seisoo.
Avainministereitä ovat keskustalainen elinkeinoministeri Mika Lintilä ja tuore vihreiden ympäristöministeri Emma Kari. Onko heillä kykyä sopia yhteisistä esityksistä vai äänestetäänkö jokaisesta erikseen hallituksen sisällä niin kuin äskettäisestä EU:lle annettavasta taksonomiaa koskevasta kannasta. Juuri tällä hetkellä meikäläisen usko hallitukseen kykyyn sopia asioista ei ole kovin korkealla. Toivottavasti olen väärässä.
Hyvä kysymys on, miksi näin monta keskeistä ympäristön käyttöä koskevaa lakia on yhtä aikaa auki. Joidenkin säännösten osalta aika on ajanut aikoinaan hyviksi katsottujen tavoitteiden ohi. On tarpeen saattaa lait ajan tasalla. Ympäristön käyttöä koskevien lakien uudistamiseen vaikuttaa myös hallituksen hiilineutraalisuustavoite. Suomen tulee olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tämän takia mm. ilmastolakia käännetään nykyistä kunnianhimoisemmiksi.
Kaivoslain osalta hallitusohjelma on asettanut kunnianhimoisia tavoitteita. Kaivoslain uudistamisesta käydyssä keskustelussa tuntuu usein unohtuvan, että kaivoksen perustaminen vaatii monen viranomaisen luvan tai hyväksynnän. Tällä hetkellä ympäristönsuojelulaki on kaivostoiminnan aloittamisen kannalta keskeisin laki. Ympäristöluvassa määrätään, millä ehdoilla kaivoksen saa perustaa niin, että hyvä ympäristönsuojelun taso säilyy. Kaivoslain käyttöala on jäänyt valitettavan ohueksi. On siksi hyvä, että kaivoslain sisältöä tarkastellaan nyt ennakkoluulottomasti. Ympäristönsuojelutehtäviä ei kuitenkaan voi siirtää kaivosviranomaiselle.
Kaivoslain uudistamisen yhteydessä yllättävän vähän on puhuttu siitä, miksi keskeiset kaivosluvat kuten kaivos-, vesitalous- ja ympäristölupa käsitellään eri aikaan ja eri viranomaisissa. Yhden luukun mallia tarvittaisiin.