Glasgow - vähän odotettua parempi

Kahdeskymmenes kuudes ilmastokokous päättyi viikon vaihteessa Skotlannissa Glasgow`ssa. Jo numerojärjestys 26 kertoo siitä, että kokouksia on pidetty. Ilmastoasioiden merkityksestä kertoo se, että kokous oli ilmastokokousten historiassa väkimäärältään suurin. Myös valtaosa maailman valtiojohtajista osallistui kokoukseen.

Glasgow`ssa lähes 100 000 ihmistä osoitti mieltä kaduilla tyytymättömänä siihen, kuinka hitaasti valtiot ovat reagoineet kiihtyvään ilmaston lämpenemiseen ja sen seurauksiin. Protesteja tarvitaan, sanoi Yhdysvaltain ex-presidentti Barak Obama puhuessaan kokouksen nuorten delegaateille.

Hyvä asia on, että ilmastopäättäjät tunnustavat, että maapallon pelastamisella on kiire. Ensimmäistä kertaa ilmastokokouksen loppuasiakirja vaatii lämpenemisen pysäyttämistä puoleen toista asteeseen. Vielä Pariisin sopimus puhui kahdesta asteesta. Ensimmäistä kertaa asiakirjassa halutaan vähentää kivihiilen käyttöä ja luopua haitallisista fossiilituista. Nämä sanamuodot tosin alkuperäisestä tekstistä vesittyivät suurten hiilimaiden kuten Kiinan ja Intian toimesta.  

Vielä parikymmentä vuotta sitten Suomessa puhuttiin, että ilmastomuutos olisi Suomelle myönteinen asia. Sään lämpenemisestä hyötyisivät niin metsät kuin maatalous. Nyt tiedämme, että arktisten alueiden lämpeneminen ja jäätiköiden sulaminen on katastrofi koko maapallolle.

Nollapäästöistä tai hiilineutraaliudesta ei vielä puhuttu Pariisin kokouksen julkilausumassa. Nyt valtaosa maailman valtioista on asettanut oman hiilineutraalisuustavoitteensa. Suomella se on vuosi 2035, Venäjällä ja Kiinalla 2060, Euroopan unionilla 2050, Intialla 2070. Hiilineutraaliudesta on tullut “uusi normaali”, joka koskee kaikkia.

Glasgow`ssa sopeutumistoimet ja niihin tarvittava rahoitus nousivat  ensimmäistä kertaa ilmastopäästöjen vähentämisen rinnalle.  Rikkaiden maiden rahoitus on tärkeä köyhille maille, jotka ovat jo nyt kärsineet eniten ilmastomuutoksen vaikutuksista kuten hirmumyrskyistä, tulvista ja kuivuudesta.  

Lupauksia tärkeämpää on se, mitä tehdään käytännössä. Ilmastotoimien kannalta tämä vuosikymmenen on ratkaiseva. Ilman merkittäviä lisätoimia voimme unohtaa puolentoista asteen tavoitteen. Suuret päästöjen aiheuttajat kuten Kiina, USA,, EU ja Venäjä ovat avainasemassa. Jokainen hiilidioksiditonni, jota ei päästetä ilmaan, on tärkeä.

1,5 asteen tavoitteen toteuttaminen ei ole helppoa. Päästöjen leikkaamisella ja nielujen kasvattamisella on hintalappunsa. Yhtä selvää on, että mitä pitempään valtiot viivyttelevät välttämättömien toimien tekemisessä, laskusta tulee entistä isompi. Kirittäjiä tarvitaan.