Sinisilmäisyyttä ja saamelaisasioita
Krasnyi borin vaarallisten jätteiden kaatopaikka Pietarin lähellä vuoti 2019. Paikallinen media halusi kuulla, mitä mieltä Suomessa oltiin asiasta.
Vuosi vaihtui täällä Lapissa lumisateessa nollakelissä. Lappilaiset paukuttelivat raketteja ja Napapiiri veti taas matkailijoita puoleensa samaan tahtiin kuin ennen koronaa. Mikään ei ole kuitenkaan kuin ennen. Takana on kriisien vuosi: korona, joka ei vieläkään hellitä, Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan ja sähkön korkea hinta. Hartaasti toivon, että alkanut vuosi on parempi, vaikka merkkejä suunnan muuttumisesta ei ole ainakaan vielä näköpiirissä.
Viime kuukaudet on kysytty, olimmeko me suomalaiset liian sinisilmäisiä Venäjän suhteen? Olivatko päättäjät hyväuskoisia, kun luulivat, että Venäjä, jos kohta siitä ei koskaan tulisi länsimaiden kaltaista demokratiaa, se kuitenkin ymmärtäisi hyvien kauppasuhteiden ja yhteistyön merkityksen? Vastaan epäröimättä kyllä: minäkin, entinen poliitikko ja virkamies, olin sinisilmäinen. Luotin siihen, että Venäjän on pakko ryhtyä oikeasti ratkaisemaan mittavia ympäristökatastrofejaan kuten vuotavia öljyputkia, pilaantuneita kalavesiä, saastunutta ilmaa, ihmisille ja ympäristölle vaarallisia kaatopaikkoja ja sulavan ikiroudan aiheuttamia tuhoja. Tähän jättiurakkaan se tarvitsisi osaavia kumppaneita, meitä suomalaisia. “Hyvän sään aikana” 2000-luvun alussa Pietarin jätevesijärjestelmä saatiinkin uudistettua ja itäinen Suomenlahti alkoi puhdistua, mutta muuten ympäristön tilasta Venäjän johto ei ole kantanut huolta.
Sota jatkuu Ukrainassa. Toivon sodan päättyvän Ukrainan voittoon.
Nähtävästi meidän suomalaisten asiat ovat sittenkin täällä kotimaassa edelleen varsin hyvällä tolalla, kun Euroopan ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten asioista on saatu taas aikaan suuri eripura. Jo kolmannen kerran 2010-luvulla.
Minulle samoin kuin kaikille muillekin valtioneuvoston, Kolttien kyläkokouksen ja Saamelaiskäräjien yhteisesti nimittämän saamelaisten totuus- ja sovintokomission jäsenille päättynyt vuosi oli johdantojakso intensiivikurssille; mitä on olla saamelainen Suomessa.
Komission tehtävänä on koota saamelaisten kokemukset Suomen valtion ja eri viranomaisten toimista kuulemalla laajasti saamelaisia sekä tehdä tämä tieto näkyväksi loppuraportissaan vuoden 2023 loppuun mennessä. Komissiolta odotetaan myös ehdotuksia, miten estetään, ettei saamelaisten syrjintää ja oikeudenloukkauksia enää tapahdu.
Syksyn aikana käyty kiivas ja kärjekäs keskustelu saamelaiskäräjälakiehdotuksesta, jonka hallitus on antanut eduskunnan käsiteltäväksi ja jonka Saamelaiskäräjät on suurella enemmistöllä yleisistunnossaan hyväksynyt, tulee epäilemättä vaikuttamaan totuus- ja sovintokomission työhön. Lain hyväksyminen antaisi paremmat lähtökohdat totuus- ja sovintokomission työlle. Lähi viikot näyttävät, onko päättäjillämme päätöksentekokykyä ja halua kunnioittaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta.