Mietteitä Montrealin kokouksesta

Montrealin yössä maailman maat taipuivat tiukentamaan biodiversiteetin suojelua. Nyt halutaan suojella 30 prosenttia maapallon meri- ja maapinta-alasta. Lisäksi sovittiin, että 30 prosenttia heikentyneiden ekosysteemien alueista aletaan ennallistaa. Tämä tarkoittaa, että luonnon tilaa parannetaan myös suojelualueiden ulkopuolella. 

Köyhät maat eivät olleet tyytyväisiä rikkaiden maiden lupaamaan taloudelliseen tukeen. Niiden mielestä rahaa tarvittaisiin rutkasti enemmän, mutta riita rahasta ei kaatanut sopua. 

Meitä suomalaisia Montrealin biodiversiteettisopimuksen prosenttiluvut eivät yllätä. Kunnianhimoinen biodiversiteettiohjelma on jo EU:n komission toimenpidelistalla. Sen sisällöstä on väännetty kättä EU:n ministerikokouksissa ja kansallisesti, viimeksi ennallistamisasetuksesta. Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan EU:n biodiversiteettiohjelman kansallista toimeenpanosuunnitelmaa. 

Montrealin sopimus on selkeydessään sukua Pariisin ilmastosopimukselle, jossa maat sitoutuivat siihen, ettei maapallon keskilämpötila kohoa yli puolen toista asteen verrattuna esiteolliseen aikaan. Pariisissa tehtiin uusi sopimus, jonka jokainen maa ratifioi omassa parlamentissaan. Ratifiointien etenemistä seurattiin tarkkaan. Ne etenivätkin vauhdilla. 

Montrealin sopimus ei ole uusi sopimus, joten sitä ei tarvitse viedä kansallisten parlamenttien hyväksyttäväksi. Sopinus perustuu YK:n ensimmäiseen biodiversiteettisopimukseen, jonka solmiisesta on jo kolmekymmentä vuotta. Yhdysvallat ei ole ratifioinut sopimusta, eikä se siten ole sopimuksen osapuoli. USA on kuitenkin sopimuksen tarkkailijajäsen ja merkittävä biodiversiteettitoimien rahoittaja. 

Biodivdrsiteettisopimuksen prosentit saavat kylkeensä mittareita, joilla sopimuksen etenemistä voidaan seurata. Tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Päätösvalta on kansallisvaltioilla. Niiden tehtävänä on huolehtia sovittujen prosenttien muuttumisesta uusiksi suojelualueiksai ja ennallistetuiksi luontoympäristöiksi.  

Biodiversiteettikokoukseen osallistui ennätysmäärä yritysten edustajia. Heidän viestinsä oli selvä: yritysten on syytä ottaa luontokato vakavasti, koska se vaikuttaa tuloksen tekoon. 

Luontokato pitää pystyä pysäyttänään myös meillä Suomessa. Eikä toimien kanssa kannata vitkutella.  

Metsiemme hyödyntämisen vauhti on viime vuosina vain kiihtynyt. Maaperästämme halutaan kaivaa enenevässä määrin malmimineraaleja vihreän siirtymän vauhdittamiseen maailmalla.  

Millainen olisi ilmastoviisas, luonnonvarojaan kestävästi käyttävä Suomi? Millaista tuotantoa, teollisuutta ja kulutusta pitää tavoitella, kun luonto asettaa siihen omat reunaehtonsa? Mihin hyvinvointimme tulevaisuudessa perustuu? Tästä aiheesta kuulisin mieluummin puheenvuoroja vaalikeskusteluissa kuin mistä leikataan ja säästetään.