Purkuputket pilaavat kaivosalan maineen
Rovaniemen kaupungin ja Ranuan kuntien alueelle suunnitellun Suhangon palladium-kaivoksen aikomus rakentaa 30 kilometrin pituinen purkuputki, jolla kaivoksen jätevedet johdettaisiin Kemijokeen, on herättänyt kiivasta keskustelua alisella Kemijoella. Kaivosyhtiön mielestä jätevedet sekoittuvat hyvin Kemijokeen, eikä haittoja ilmenisi.
Kalateistä haaveileville jokivartisille kaivoksen purkuputki on myrkkyä. Epäillään, että kaivoksen puhdistetuistakin jätevesistä valuu haitallisia aineita jokeen. Kalatalousviranomaisen hakemus rakentaa kalatiet Kemijokeen on parhaillaan lupaviranomaisen käsiteltävänä.
Muutama vuosi sitten Talvivaaran kaivoksen purkuputki Nuasjärveen sai sadat kainuulaiset liikkeelle. Putki rakennettiin ja sen vaikutuksia vesistöön, kalastoon ja kalastukselle on sittemmin seurattu tarkasti. Aivan ongelmaton putki ei ole ollut, vaikka Nuasjärvi on iso vesi. Kaivosyhtiö Terrafame toteaa itsekin vesistötarkkailua koskevassa vuosiraportissaan, että sulfaattipitoisen veden aiheuttamaa suolaantumista oli havaittu purkuputken ympäristössä sekä pinta- että syvänteiden alusvedessä. Suolaantumisella tarkoitetaan sulfaatti-, natrium- ja mangaanipitoisuuksien kasvamista.
Miksi tarvitaan purkuputkia? Ensinnäkin kaivokset käyttävät paljon vettä: sitä runsaammin mitä enemmän malmeja louhitaan ja rikastetaan. Vettä käytetään poravetenä louhinnassa ja rikastuksen prosessivetenä. Vettä tarvitaan myös, kun rikastuksessa syntynyt rikastushiekka notkistetaan juoksevaan muotoon ja pumpataan rikastushiekka-altaaseen.
Kaivokset ottavat käyttövetensä lähialueen joista ja järvistä. Vettä pumpataan käyttöön myös avolouhoksista ja maanalaisista kaivoksista. Muuten onkalot täyttyisivät vedestä. Kaivokset myös kierrättävät samaa vettä prosesseissaan, jos vesi säilyy tarpeeksi puhtaana eikä vaaranna tuotantotekniikan toimintaa.
Kaivoksille sataa vettä taivaasta ja sulamisvesiä syntyy keväisin. Myös pohjavesi voi aiheuttaa kaivoksille ongelmia, kun sitä pursuaa kaivoskuiluihin ja kaivosalueen altaisiin.
Jätealtaisiin vettä ei voi kaivosalueelle loputtomasti kerätä, sillä altaat täyttyvät. Patoaltaissa voi ilmetä myös vuotoja, kun niiden pohjarakenteisiin tulee reikiä kuten muutama vuosi sitten Kittilän kultakaivoksessa. Maailmalla on sattunut viime vuosina useita kymmeniä vakavia patoaltaiden murtumien aiheuttamia onnettomuuksia.
Kaivokselta ympäristöön laskettu vesi puhdistetaan, mutta siitä huolimatta vedessä voi olla metalleja ja muita aineita, jotka ovat ympäristölle haitallisia.
Vesienkäsittely- ja hallintateknologiat ovat kehittyneet huimaa vauhtia viime vuosina, mutta uusillakin kaivoksilla luotetaan yhä vuosikymmeniä vanhoihin menetelmiin. Kuitenkin ympäristö- ja vesilainsäädäntö edellyttävät kaivostoiminnan vesiensuojelun jatkuvaa kehittämistä, ei pelkkää lupamääräysten noudattamista ja akuuttien vesienhallinnan ongelmatilanteiden ratkaisemista. Tässä viittaan myös Itä-Suomen yliopiston Saara Österbergin tuoreeseen tutkimukseen.
Kaivostenkin tulisikin käyttää parasta käytettävissä olevaa teknologiaa niin kuin muukin teollisuus EU:n alueella. Kaivoskohteiden kattava vesihuolto ja vesien puhdistaminen kaivosalueella säästää käyttökustannuksissa ja minimoi ympäristövahinkojen riskin.
Myös rikastusjätteen hallinnasta on tullut yhä tärkeämpää. Kuten viime vuosien rikastusjätealtaiden vuodot osoittavat, perinteiset rikastusjätevarastot ovat paitsi vakavia ympäristö- ja turvallisuusriskejä, kaivosyhtiöille myös liiketoimintariskejä. Tarvitaan kehittyneitä rikastusjäteteknologioita, joita on saatavilla.
Kaivosten vesistövaikutukset tulisi ottaa tulevaisuudessa entistä paremmin huomioon, etenkin kun paine entistä suurempien ja malmiköyhien kaivosten avaamiseen kasvaa. Hyvä vesienhallinta on edellytys kaivostoiminnan hyväksyttävyydelle, paikalliselle sosiaaliselle toimiluvalle.