Kylissäkin halutaan kiertotaloutta
Pyykinpesukone ei suostunut enää käynnistymään. Se ehti palvella 20 vuotta 9 kuukautta. Asentajan mielestä niin vanhaa konetta ei kannattanut korjata. Korjaus tulisi kalliimmaksi kuin uuden ostaminen. Siispä kodinkoneliikkeeseen uutta ostamaan. Myyjältä kysyin, kuinka pitkäikäisiä koneet olivat, toimisivatko kaksikin kymmentä vuotta. Myyjä katseli minua vähän ihmeissään ja sanoi, ettei sellaisia ikiliikkujia ollut saatavilla.
Uuden pesukoneeni äärellä jäin miettimään, milloin siirryimme aikaan jolloin vanhan korjaus ei kannattanut. Kodinkoneita sentään käytämme niin kauan kun ne suuremmitta vioitta kestävät, mutta matkapuhelimen vaihdamme kerkeästi uusimpaan malliin, vaikka vanhakin toimisi vielä hyvin.
.Kiertotalous on tämän hetken tärkeimpiä aiheita. Eikä syyttä. Maailman luonnonvarat ja resurssit kuluvat loppuun kovaa vauhtia. Kiertotalous ei ole käsitteenä uusi ja ihmeellinen. Entisaikaan tavaroita korjattiin. Mitään ei heitetty kevyesti hukkaan.
Suomessa kiertotalousajatteluun on kannustettu tiekartoilla, askelmerkeillä, kokeiluilla ja nyt viimeksi valtioneuvostolle laaditulla kiertotalousstrategialla. Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin kiertotalous on osa kaikkien ihmisten päivittäistä elämää ja yritysten liiketoimintaa.
On hienoa, että kiertotaloutta varten Suomelle on tehty oma strategia. Se luovutettiin muutama päivä sitten ympäristöministeri Krista Mikkoselle. Tarkoituksena on, että strategia viedään valtioneuvoston selontekona eduskunnan arvioitavaksi.
Strategiapaperia on kehuttu kunnianhimoiseksi ja näkemykselliseksi. Paperissa kirjatut tavoitteet on tarkoitettu meille suomalaisille; Suomen hallitukselle, yrityksille, kunnille ja meille tavallisille kansalaisille. Tavoitteena on muun muassa, ettei neitseellisten raaka-aineiden kulutus vuonna 2035 ylittäisi vuoden 2015 tasoa. Työryhmä ehdottaa keinoja, jotka ovat poliitikkojen käsissä, kuten taloudelliset kannustimet ja verotus.
Työryhmän ehdotusten jalostaminen käytännön toimenpiteiksi vaatii vielä paljon työtä. Strategian luovutustilaisuudessa kuultiin yrityskentän terveisinä: kierrätysraaka-aineesta valmistettu tuote on kalliimpi kuin neitseellisestä raaka-aineesta tehty tuote. Yritykset eivät innostu veroista, mutta “porkkanat”, valtion tukieurot kiertotalouden vauhdittamiseksi kelpaisivat.
Valtion ja kunnat hankkivat vuosittain noin 35 miljardin edestä palveluita, tavaroita ja urakoita. Julkisten hankintojen halutaan näyttävän esimerkkiä kiertotalousratkaisussa.
Vielä joku vuosi sitten julkisia hankintoja ohjaavan hankintalain oletettiin edellyttävän, että oli aina hyväksyttävä halvin tarjous, Nyt valtion ja kuntien hankinnoista päättäviä kannustetaan miettimään myös hankkimansa tuotteen tai palvelun elinkaarta ja kokonaisvaikutuksia mm. ilmastoon ja ympäristöön.
Meille tavallisille kansalaisille kiertotalous näyttäytyy kotipihalla uusina, tiukempina määräyksinä jätteiden lajittelusta ja kierrättämisestä. Euroopan unionin jätemääräykset kiristyvät taas tänä vuonna, kun Suomessa direktiivejä pannaan täytäntöön.
Kaupungissa lajittelu ja kierrätys sujuvat, kun ihmiset asuvat tiiviisti, mutta myös harvaan asutuille alueille pitää erilliskeräykselle löytää kustannustehokkaita ratkaisuja. Harvaan asutuilla alueilla kylät ovat pieniä ja välimatkat pitkiä, mutta sielläkin tuotetaan biojätettä, paperia, pahvia, pattereita, pienmetallia ja elektroniikkaromua niin kuin missä tahansa Suomessa. Myös kylien väki haluaa olla muuttamassa Suomea kiertotalousmaaksi.