Läskisoosi ja kuoriperunat
Kaurapuuro, läskisoosi ja kuoriperunat, kannullinen lehmänmaitoa. Siinä päivän ruokalista, joka ei juuri muuttunut paitsi kesäisin, kun Kemijoesta pyydettiin särkeä, ahventa ja haukea paistokaloiksi. Lohet ja siiat olivat hävinneet aikaa sitten, kun joki oli padottu tuottamaan sähköä valtakunnan tarpeisiin. Tämä oman lapsuuteni ruokalista tuli taas mieleen, kun joulun aikaan Muurolassa kotitalossa katselin vanhoja valokuvia. Joku oli käynyt ottamassa valokuvan heinäpellon laidalta. Kuvassa Pokan perhe näyttää vakavalta, minä nuorimpana, seitsemänvuotias kuljettamassa tappeja heinäseipäiden viereen. Raskaan heinäntekopäivän päätteeksi oli tarjolla lihakeittoa. Ostaakohan kukaan nykyään kaupassa soppaluita? Harvassa talossa meidän kylässämme oli 1960-luvulla oma auto. Emännät ja isännät köröttelivät linja-autokyydissä kaupunkiin hoitamaan tähdellisiä asioitaan.
Toisin kuin luullaan Suomikin sai kehitysapua ja lainoja sodan jälkeiset vuosikymmenet aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Hyvästä syystä, sillä nykykriteereillä mitattuna Suomi oli kehitysmaa. Nyt kuulumme maailman rikkaimpien maiden joukkoon.
Suomalaisia ajoi eteenpäin pärjäämisen pakko ja halu turvata lapsille parempi elämä. Niin ainakin isomummoni sanoi minulle, kun kannusti oppikouluun.
Kun mietin omaa lapsuuttani ja muistan, kuinka huikean ylpeä kotiväki oli ensimmäisestä traktorista, koko kylä kunnallisesta vesijohdosta, luulen ymmärtäväni jotain kehitysmaiden ihmisten ajattelusta. Kehittyvissä Aasian ja Afrikan maissa äidit ja isät tahtovat, että heidän lapsillaan on hyvä elämä. He haluavat saavuttaa samanlaisen elintason, minkä läntiset teollisuusmaat hankkivat jo vuosikymmeniä sitten.
Meille on selvinnyt, etteivät maapallon luonnonvarat yksinkertaisesti riitä nykymenoon, ellei nykymeno muutu. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastomuutos kytkeytyvät toisiinsa. Tutkijat ovat ryhtyneet puhumaan kuudennesta sukupuuttoaallosta nähtyään, millä vauhdilla lajit häviävät maapallolta.
Maailman ilmatieteen laitos (WMO) julkaisi jouluaattona tutkimuksen, jonka mukaan päättynyt vuosikymmen 2011 -2020 oli historian lämpimin. Maapallon keskilämpötila oli vuonna 2020 noin 1,2 astetta lämpimämpi suhteessa esiteolliseen aikaan, joka määritellään vuosiksi 1850 - 1900. WMO:n tilastomallinnusten mukaan on mahdollista, että 1,5 asteen lämpötilan raja saavutetaan jo vuoteen 2024 mennessä. Olemme saavuttamassa rajapyykin, jota ei pitänyt ylittää, jos haluamme saada ilmastomuutoksen hallintaan.
Maailmanlaajuisen vuonna 2015 solmitun Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on ollut pyrkiä toimiin, joilla maapallon lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Ensimmäinen ilmastosopimuksen kokonaistarkastelu on vuonna 2023, siis vain kahden vuoden päässä. Aikaa ei ole yhtään hukattavaksi.
Korona pandemia muutti totutun menon maapallolla. Talouksien pystyssä pitämiseen käytetään nyt suunnattomat määrät velkarahaa ja lisää rahaa on luvassa talouden elvyttämiseen.
Monet vannovat kestävän elvytyksen nimiin. Entiseen menoon ei haluta enää palata. Onnistuuko muutos? Toivoa herättävä asia on, että Yhdysvallat on palaamassa ilmastorintamaan ja liittyy takaisin Pariisin ilmastosopimukseen. On tärkeää, että kaikki maailman maat ovat yhdessä torjumassa ilmastomuutosta. Moraalinen vastuu on kuitenkin meillä rikkailla mailla. Meidän odotetaan näyttävän esimerkkiä, miten toimimme, millä keinoin pääsemme yksilöinä ja valtioina ensin hiilineutraaleiksi ja sen jälkeen pian hiilinegatiivisiksi.
Maailmalla on ihasteltu, kuinka nopeasti julkisen vallan, tieteen tekijöiden ja yritysten yhteistyöllä on saatu aikaa rokotteita koronaa vastaan. Olisipa nyt sama into valjastaa osaaminen, tiede ja teknologiat, julkinen valta ja yritykset yhdessä kehittämään ratkaisuja, joilla ilmastotoimia voidaan vauhdittaa.
Minun lapsuudessani uusi sellutehdas tai maatilalle ostettu lypsykone olivat kehitystä. Nyt sellutehtaan pitää olla hiilineutraali ja puunhankinnassa on turvattava luonnon monimuotoisuus. Lehmää en tunnista ilmastopolitiikan pääpahikseksi, mutta lehmän lannasta olisi hyvä vihdoinkin alkaa valmistamaan biokaasua työkoneiden ja autojen tarpeisiin. Kehitystä on luoda ilmastoviisaita ratkaisuja arkeen.