Pelisäännöt tarpeen

Hukkajoen raakkukuolemien jälkeen on keskusteltu, riittävätkö vapaaehtoiset toimet vai pitäisikö esimerkiksi tarpeellisista suojavyöhykkeistä säätää lailla. Selvää on, että myös vesien tilaa on parannettava. 

Lisääntyäkseen simpukan toukka tarvitsee isäntäkalan, jonka kiduksiin se kiinnittyy. Simpukan isäntäkalojen, lohien ja taimenien elinympäristöjä on tuhottu patoamalla, ruoppaamalla, säännöstelyllä ja laskemalla jätevesiä vesistöön. Siksi simpukkavesiä on vähän. Virtavesien avaamista nousukaloille sekä purojen ja jokien ennallistamista tarvitaan. Näitä toimia on onneksi on jo ryhdytty tekemään. Euroopan unionin ennallistamisasetus vauhdittaa tätä työtä. 

 Ennallistamisen kustannuksista on kannettu huolta. Tietenkin ennallistamisen maksaa siihen nähden, että olemme tottuneet hyödyntämään luontoa ja luonnonvaroja ilmaiseksi. Ennallistaminen tuo toisaalta työtä maaseudulle. Myös Euroopan unionilta on mahdollista saada tukea ennallistamiseen kuten viime aikoina paljon julkisuudessa ollut Tornionjoen ja sen sivuvesien ennallistamishanke osoittaa.  

Mutta miten suojella tärkeitä luontokohteita, jotka on mainittu sekä luonnonsuojelulaissa että metsälaissa. Hyvä, että kymmenkunta vuotta sitten uudistettu metsälaki tunnistaa purojen varret, lähteet ja muut luontokohteet. Huonoa on, että toimenpiteet ovat suosituksia. Olisiko raakkupuron läpi voinut ajaa yhtä surutta kuin Hukkajoella tapahtui, jos eduskunta äskettäin luonnonsuojelulakia uudistaessaan olisi jättänyt poistamatta vesilain muutoksen, jolla suojeltiin puroja. Ehkä ei, koska puroja on tähän saakka totuttu ylittämäään surutta. Rantojen hakkuitakaan vesilain muutos ei olisi estänyt. 

Suomessa on satoja tuhansia yksityisiä metsänomistaja. Metsänomistajat ovat aiheellisesti esittäneet kysymyksen, kuka korvaa, jos rannoille jätetään esimerkiksi 50 metrin suojavyöhykkeet. Suojakaistojen toteuttamisesta näyttää tällä hetkellä olevan varsin kirjava käytäntö. Pelisääntöjä tarvitaan. 

Jos vedet, joissa uhanalaiset lajit viihtyvät, suojellaan luonnonsuojelulailla, valtio maksaa. Jos metsälaissa säädetään suojakaistoista, se velvoittaa puun kaatajan jättämään rannat rauhaan. Tulisiko yksityisellä metsänomistajalla olla oikeus korvaukseen luonnontilan säilyttämisestä? Mikä taho sen maksaisi: valtio vai puunostaja?  

Keskustelu raakkutuhoista toivottavasti tuo yrityksille lisävalaistusta siihen, mitä tarkoittaa EU:n äskettäin hyväksymän yritysvastuudirektiivin toimeenpano.  Yritysten huolellisuusvelvoitetta koskeva yritysvastuudirektiivi ( Corporate Sustainability Due Diligence Directive) edellyttää, että yritykset – mukaan lukien koko niiden toimitusketju - estävät, pysäyttävät tai lieventävät kielteisiä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia niiden toimitus-, tuotanto- ja jakeluketjuissa.