Omnibus hämmentää

Euroopan komissio julkaisi äskettäin Omnibus-paketin, jossa esitetään muutoksia kestävyysraportointidirektiiviin, yritysvastuudirektiiviin, taksonomia-asetukseen ja EU:n hiilirajamekanismiin. Tarkoituksena on keventää ja yhtenäistää yritysten kestävyysvelvoitteita ja samalla parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä.  

Kysymyksessä on vasta komission ehdotus. Tämän jälkeen ehdotusta käsitellään sekä parlamentissa että neuvostossa. Mikäli ehdotus hyväksytään, se muuttaa merkittävästi EU:n sääntelyä. 

Komissio ehdottaa, että kestävyysraportoinnin soveltamisala rajoitetaan koskemaan vain yli 1000 työntekijän yrityksiä. Ehdotus pudottaa siten raportointivelvollisuuden piiristä suurimman osan suomalaisista yrityksistä. Komissio on ehdottamassa myös lisäaikaa raportointivaatimuksiin vastaamiseen. 

Viime vuonna hyväksytty yritysvastuudirektiivi edellyttää yritysten huomioivan ihmisoikeudet ja ympäristönäkökohdat koko arvoketjussa. Komissio ehdottaa nyt, että arvoketjun vaikutusten sijaan selvittämisvaatimus koskisi vain yrityksen suoria kumppaneita. Ehdotuksella poistettaisiin myös jäsenmaille asetettu velvoite hyväksyä kansalaisjärjestöjen oikeus edustaa uhreja mahdollisissa oikeudenkäynneissä.  

Taksonomia-asetusta muutettaisiin niin, että se koskee vain suuria yrityksiä. Myös taksonomia-asetuksessa raportointivaatimuksia kevennetään. Hiilirajamekanismissa halutaan vähentää pk-yritysten hallinnollista taakkaa. 

Viime vaalikaudella EU:ssa eurooppalaisia käytäntöjä vastuullisuudesta ja kestävyydestä haluttiin selkiinnyttää antamalla uusia direktiivejä, jotta sijoittajat ja kuluttajat olisivat selvillä, mikä on aidosti vastuullista ja kestävää yritystoimintaa. Tuolloin ajateltiin, että vaatimusten tulisi olla kaikille samat. Uusissa ehdotuksissa komissio haluaa merkittävästi poiketa tästä.  

Yritykset, jotka aikovat raportoida vuoden 2025 kestävyystietonsa keväällä 2026 ovat hankalassa tilanteessa. Onko perusteltua jäädä odottamaan vai jatkaako kestävyysraportoinnin valmistelua? 

Suomessa yritysvastuudirektiivi on saatettu kansallisesti voimaan ja yritykset ovat lähteneet toteuttamaan sitä. Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että lakia noudatetaan siihen asti, kun se muutetaan. 

Näin ei kuitenkaan ole asianlaita kaikissa EU:n jäsenmaissa. Osa jäsenmaista ei ole saattanut voimaan nykyistäkään direktiiviä. Jos lainsäädännön toimeenpanossa hidastelleet maat saavat uuden lainsäädännön myötä mahdollisuuden lykätä raportoinnin aloittamista tai välttyä koko raportoinnilta, tämä olisi epäreilua niille yrityksille, jotka ovat jo ryhtyneet valmistelemaan raportointia ja siitä on aiheutunut niille merkittäviä kustannuksia. Nyt joudutaan odottamaan, millaisen sisällön komission ehdotukset saavat ja kuinka kauan niiden käsitteleminen eri EU-pöydissä kestää. 

Sääntelyn keventäminen kuulostaa aina hyvältä. Keventämisen varjolla EU:ssa ei kuitenkaan pidä vesittää vastuullisuutta ja kestävyyttä. Suomalaisyritysten edustajat ovat usein viime vuosina sanoneet, että kestävyys ja vastuullisuus tuovat Suomelle kilpailuetua. Tämä asia tuskin on muuttunut.