Marinin hallitus katsoo pohjoiseen

Hienoa, että Marinin hallitus katsoo pohjoiseen. Arktinen alue on koko Suomen asia ja alueen lämpeneminen globaaliasia. Lappi, jossa kaikki toiminta on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävää, kuulostaa hyvältä. Nyt tarvitaan vain toimeenpanosuunnitelma, joka on sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Jokainen Suomen hallitus 2000-luvulla on halunnut kirjoittaa arktisten alueen kehitystä koskevan tavoitepaperin. Jyrki Kataisen hallituksen (2011- 2014) arktinen strategia valmistui vuonna 2013. Juha Sipilän hallitus (2015-2019) kirjoitti omansa ja se valmistui 2016. Myös Sanna  Marinin hallitus on laatinut uuden arktisen strategiaehdotuksen, joka ei koske vain tätä hallituskautta vaan tähyää kymmenen vuoden päähän. Strategiapaperi on parhaillaan eri toimijoilla ja sidosryhmillä lausunnolla.

Kansainvälispoliittisen ja sotilaallisen toiminnan jännitteitä ei ole voitu sivuuttaa strategialuonnoksessa. Suomi haluaa arktisen alueen säilyvän vakaana ja rauhallisena. Se on kaikkien arktisten valtioiden yhteisten etujen mukaista.

Koronasta on Suomen pohjoisilla alueilla kärsinyt ennen muuta matkailu. Korona lienee saanut strategian kirjoittajat myös havahtumaan pohjoisen asukkaiden terveysturvasta ja vaatimaan peruspalveluiden saatavuuden parantamista.

Kaikki stragian tavoitteet on kytketty YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Ilmastomuutoksen torjuminen, luontokadon pysäyttäminen ja suojelualueiden lisääminen ovat jo aikaisemmista strategioista tuttuja asioita.

Ilmastomuutoksen torjumiseen tarvittavista toimista on kirjoitettu laveasti. Tavoitteet kuten fossiilittomaan liikenteeseen siirtyminen, kierto-ja biotalouden edistäminen, mustan hiilen päästöjen vähentäminen, kansainvälisen meriensuojeluverkoston perustaminen ja luontokadon pysäyttäminen ovat tavoitteita, jotka löytyvät myös nykyisen hallituksen ohjelmasta, ei vain arktisille alueille vaan koko Suomelle. Lukija jää pohtimaan, mitä nämä tavoitteet tarkoittavat käytännössä Suomen pohjoisessa. Paperi pysyy näissä kysymyksissä nimensä mukaisesti hyvin strategisella tasolla.

Kataisen ja Sipilän hallitusten arktisten strategioiden painopiste oli liiketoiminnan edistämisessä ja uusien työpaikkojen aikaansaamisessa Suomen arktista osaamista hyödyntäen. Kun Kataisen strategia mainitsee arktisten alueiden suunnattomat vielä hyödyntämättömät kaasu- ja öljyvarannot suurena mahdollisuutena myös suomalaiselle liike-elämälle, Marinin hallituksen mielestä uusien öljy-ja kaasuesiintymien avaaminen arktisilla alueilla on ristiriidassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa.

Strategialuonnoksessa mainitaan kestävä matkailu, metsätalous, digitaaliset ratkaisut, cleantech ja biotalous Suomen osaamisalueina, joista voisi syntyä vientiä ja työpaikkoja, luvataan tukea arktisen alueen talouden kestävää kasvua sekä kohdentaa tutkimus- ja tuotekehitystä uusien ratkaisujen aikaansaamiseen.

Matkailu ja porotalous saavat strategiassa huomiota, mikä on hienoa. Yllättävän vähän strategiassa huomioidaan pohjoisen ja samalla koko Suomen talouden muita tärkeitä toimialoja kuten metsä-, metalli-, energia, ict- ja kaivosteollisuutta. Ehkä ne kuitataan edellyttämällä, että kaiken talouden tulee olla kestävää.

Liikenneinvestointien kohdalla Sipilän hallituksen arktisesta strategiasta jäivät parhaiten mieleen Jäämeren rata sekä Helsinki-Tallinnan tunneli, jotka erikseen mainittiin strategiassa samoin kuin monet yksittäiset pohjoisen tieverkoston parantamishankkeet. Tällaisia kehittämiskohteita on turha etsiä uudesta strategialuonnoksesta. Paperissa tosin mainitaan Laurila- Tornio-Haaparanta- radan sähköistäminen, joka muutenkin on hallituksen suunnitelmissa. Jo haudatun Jäämeren -rata suunnitelman asemasta luonnoksessa halutaan katsella Atlantille Narvikin sataman kautta. Mielenkiintoista on kuulla, onko Narvik suomalaiselle elinkeinoelämälle todellinen vaihtoehto.

Arkstisilla alueilla asuu noin 4 miljoonaa ihmistä. Heistä noin 10 prosenttia edustaa alueen alkuperäiskansoja. Arktisessa neuvostossa alkuperäiskansojen edustajat istuvat ministerien kanssa samassa pöydässä pysyvinä edustajina. Strategialuonnoksessa saamelaisten osallistumista Suomen arktisen politiikan toimeenpanossa halutaa vahvistaa. Saamelaiset saisivat mm. oman ilmastopaneelin. Alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO-sopimuksen ratifiointia luonnoksessa ei esitetä.  Sen sijaan  vireillä olevaa totuus- ja sovintoprosessia halutaan viedä eteenpäin.

Miten arktisilla alueilla asuvat muut kuin alkuperäiskansat saavat äänensä kuuluville? Heitähän on 90 prosenttia alueen väestöstä. Tähän strategialuonnoksessa ei oteta kantaa. Samalla tavalla kun muutama vuosi sitten perustettiin Arktisen neuvoston yhteyteen talousneuvosto, luulisi olevan mahdollista perustaa alueiden neuvosto, jossa olisivat edustettuina maakunnat, läänit, osavaltiot ja itsehallinnolliset alueet.

Luulo ei ole tietenkään tiedon väärti. Voi olla, että alueiden vahvempi mukaan ottaminen arktiseen yhteistyöhön on yhtä vaikeaa kuin Euroopan unionin saaminen neuvoston tarkkailijajäseneksi.