Lohi on poliittinen laji
Suomessa viranomaiset joutuvat käymään oikeutta vesivoiman suurtuottajia vastaan saadakseen kalateitä koskevia velvoitteita aikaan. Kuitenkin onnistumisen kannalta kaikkien osapuolten sitoutuminen ja yhteistyö olisi oleellista.
Joitakin viikkoja sitten julkaistiin raportti, jonka mukaan maailman vaelluskalakannat ovat kutistuneet maailmanlaajuisesti keskimäärin 76 prosenttia. Luku on vielä synkempi Euroopassa, missä kantojen kato on musertavan suuri, jopa 93 prosenttia. Vaelluskaloja ovat muun muassa lohi, taimen, vaellussiika ja ankerias.
Vaelluskalakantojen tuhoksi ovat koituneet ennen muuta padot ja muut esteet, jotka tukkivat vaelluskalakantojen luontaiset reitit. Vaelluskalan kun on päästävä jokeen kutemaan, jonka jälkeen se palaa mereen. Kannat ovat myös ylikalastettuja, elinympäristöjä on tuhoutunut eikä ilmastomuutoskaan kohtele niitä hyvin. Esimerkiksi meriveden lämmetessä viileissä vesissä viihtyvän Atlantin lohen kulkureitit voivat häiriintyä.
Suomi on täysin rinnoin osallistunut vaelluskalakantojen hävittämiseen. Maassamme on yli 400 patoa, joista kaksi kolmasosaa on vesistöpatoja. Yli 200 vesistöä on säännöstelty. Se vastaa kolmannesta järviemme pinta-alasta. Suomessa on 220 vesivoimalaitosta, joista 153 on alle 5 megawatin pienvoimaloita. Suurin osa voimalaitos- ja säännöstelyhankkeista on toteutettu sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Maa tarvitsi lisää vesivoimaa ja sen rakentamisella oli niin kiire, että rakentamiset hoidettiin poikkeuslaeilla.
Maassamme on enää kolme luonnontilaista vaelluskalakannoille sopivaa jokea, Tornion-Muonionjoki, Simojoki ja Tenojoki. Kutuvaltiona olemme vastuussa siitä, että vaelluskaloille on vapaita jokia noustavaksi
Itämeren villilohen pelastamiseksi merelliseltä liikakalastukselta on kiistelty jo yli kaksikymmentä vuotta. Maan hallitus päättää yhdessä EU:n muiden maiden kanssa Itämeren kalastuskiintiöistä. Hallituksella on myös valta säädellä Pohjanlahden rannikkokalastusta, jolla on suuri merkitys siihen, miten lohi pääsee nousemaan pohjoisen jokiin.
Rannikkokalastuksessa hallitusten kannat ovat vaihdelleet. Toisinaan on rajoitettu, sitten taas höllennetty. EU:n jäsenmailleen jakama kalastuskiintiö oli tällekin vuodelle lähes kaksinkertainen verrattuna siihen, mitä tutkijat, Itämeren kalastusneuvosto on suosittanut. Lohi on poliittinen laji.
Kalatutkijat ovat vahvasti sitä mieltä, että patojen purkaminen ja vaelluskalareittien kunnostaminen ovat parasta vaelluskalapolitiikkaa. EU:n komissio puolestaan sisällytti alkutalvesta EU:n biodiversiteettistrategiaan tavoitteen 25 000 jokikilometrin vapauttamisesta kalannousuesteistä vuoteen 2030 mennessä.
Suomessa hallitukset ovat viime vuosina varanneet budjeteissa rahaa vesistöjen kunnostukseen. Tänä vuonna rahaa on käytettävissä runsas yhdeksän miljoonaa euroa. Myös EU:n Life-rahastosta on saatu 20 miljoonan euron rahapotti käytettäväksi vesien kunnostushankkeisiin. Poliitikot ovat hyväksyneet kansallisen kalatiestrategian, joka tähtää uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elvyttämiseen.
Edistystä on vihdoinkin tapahtumassa. Kalateitä on kunnostettu ja uusia rakennettu eri puolilla Suomea. Myös patojen purkaminen kiinnostaa.
Keski-Euroopassa voimayhtiöt rahoittavat merkittävältä osin kalateitä. On myös kompensaatioajattelu, jossa voimayhtiön pitää hyvittää elinympäristön menettäminen rakentamalla kalateitä ja ohitusuomia. Tätä käytäntöä Suomessa ei ole. Meillä ei ole myöskään löytynyt poliittista tahtoa panna täysimääräisesti toimeen EU:n vesipuitedirektiiviä, joka auttaisi lohta ja muita vaelluskaloja.