Kohtuus kaikessa
Energiavirasto julkaisi viime viikolla suunnitelmat verkkoyhtiöiden valvonnan uudistamisen periaatteita. Virasto varautuu parantamaan valvontajärjestelmäänsä. Olisi hyvä, jos virastossa olisi verkkojen rakentamisen lisäksi myös sijoitusmaailman osaamista, kun valvottavien siirtofirmojen takana on pääomasijoittamisen ammattilaisia.
Mediainfossa energivirasto todistelee, että siirtohintojen nousu on ollut valitettavaa, mutta välttämätöntä. Siirtohintojen nousun virasto arvioi olleen vuosien 2010 – 2019 välillä noin 30 prosenttia ja olleen eurooppalaisen keskiarvon yläpuolella. Verkkoyhtiöiden ylisuurista voitoista virasto ei mainitse, mutta on valmis alentamaan verkkoyhtiöiden tuottoja ja tuottoprosentteja.
Sähkön siirtohinnat ovat viime aikoina olleet vilkkaan keskustelun kohteena. Joitakin viikko sitten julkistettiin selvitys ja meille kuluttajille valkeni, etteivät viime vuosina tutuiksi tulleet sähkän siirtohintojen korotukset olekaan johtuneet myrskyihin varautumisesta kuin pienltä osin. Suurin tekijä on ollut työ- ja elinkeinoministeriön alaisen Energiaviraston uusi valvontamalli, jonka ansiosta verkkoyhtiöt ovat voineet kerätä selvästi isomman tuoton verkkoihin sitoutuneelle pääomalle. Se on taas korottanut sallittua liikevaihtoa ja antanut mahdollisuuden nostaa siirtomaksuja. Energivirasto muutti valvontamenetelmiään vuonna 2013 annetun uuden sähkömarkkinalain perusteella.
Verkkoyhtiötä ei voi vaihtaa eikä kilpailuttaa. Kysymys on ns. luonnollisesta monopolista, jonka toimintaa valvoo Energiavirasto. Monille kesämökkiläisille on tuttua, että siirtomaksut on maksettava, kulutti sähköä tai ei.
Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski on arvioinut, että koko Energiaviraston verkkoyhtiöihin kohdistama valvonta on ollut pielessä. Nykyjärjestelmä ei ole puuttunut investointien tarpeellisuuteen, sanoo Liski.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä on luvannut, että hallitus tulee lähi aikoina antamaan eduskunnalle esityksen sähkömarkkinalain muuttamisesta, jossa siirtohintojen kehitykseen voidaan puuttua. Nyt tuntuu olevan harras yksituumaisuus niin hallitus- kuin oppostiopuolueissa siitä, että sähköverkkoyhtiöiden voittoja pitää voida rajoittaa. Toki väitellään tulossa olevan lakiesityksen yksityiskohdista.
Omakotiliitto on puolestaan viime viikot kerännyt kansalaisaloitetta sähkömarkkinalain muuttamiseksi. Aloite on jo kerännyt yli 40 000 kannattajaa.
Jälkipyykkiä vuoden 2013 tapahtumista riittänyt. Silloin Fortum myi sähköverkkonsa yhtiölle, jonka omistajat ovat ulkomaisia pääomasijoittajia. Pääministeri Jyrki Kataisen johtama talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi Fortumin myyntiaikeet. Omistajaohjausministeri oli Pekka Haavisto ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Vuoden 2013 jälkeen on ollut uusia hallituksia. Keskustelu siirtohinnoista on ollut ajoittain kovaa, mutta vasta nyt poliitikot tuntuvat ottavan asian vakavasti.
On ehkä turha miettiä jälkikäteen sitä, oliko luonnollisen monopolin myyminen järkevää, kun valtiolla on kuitenkin keinot puuttua verkkoyhtiöiden hinnoitteluun lainsäädännön kautta.
Verkkoyhtiöiden toiminnalla on ollut seurauksensa. Joitakin aikoja sitten Jyväskylän kaupunki suunnitteli myyvänsä osan omistamastaan energia- ja vesiyhtiöstä. Kaupunki olisi kaupan jälkeenkin ollut yhtiön pääasiallinen
omistaja. Myyntisuunnitelma kohtasi valtavan vastustuksen kaupunkilaisten keskuudessa. Oliko kaupunki yksityistömässä jollekin kansainväliselle pääomasijoittajalle kaupungin vesihuollon? Vesihän on maailmalla hupeneva luonnonvara. Kansalaisaloite vesihuollon yksityistämistä vastaan keräsi hetkessä yli 40 000 allekirjoitusta. Jyväskylän kaupungin virkamiehet keskeyttivät myyntisuunnitelman, koska ehdotusta ei olisi hyväksytty kaupungin valtuustossa.
Kuntien ja kaupunkien taloudessa on tiukkaa, koronan vuoksi erityisen tiukkaa. Rahaa tarvitaan lisää, toivottavasti ei hinnalla millä hyvänsä.
Ministeri Lintilällä on tuhannen taalan paikka. On siirtomaksujen kohtuullistamisen aika.