Kiertotaloudesta kasvua Suomelle
Ilmastomuutoksen riskit alkavat olla meidän kaikkien tiedossa. Pohjoinen pallonpuolisko lämpenee nopeammin kuin maapallon eteläiset seudut. Siitä aiheutuu jäätikköjen ja ikiroudan sulamista, epävakaita sääoloja, vahinkoja infrastruktuurille, asutukselle ja elinkeinoille.
Suomi on onnistunut vähentämään ilmastopäästöjä mm. parantamalla energiatehokkuutta. Maamme on myös esimerkki maasta, jonka talous on kasvanut ilmastotoimista huolimatta.
Samanaikaisesti maailmalla on voimistunut keskustelu luontokadosta. Luonnon arvon merkitystä taloudelle esiteltiin kattavasti hiljattain Camebridgen yliopiston professori Partha Dasguptan raportissa. Hän toteaa, että kulutamme arvokasta luontopääomaa sekä ylikuluttamalla luonnonvaroja että heikentämällä sen tilaa saastuttamalla ilmaa, vesiä ja maaperää.
Maapallon väkiluvun kasvu ja kiihtyvä kaupungistuminen heikentävät luonnontilaa entisestään ja lisäävät kasvihuonepäästöjä.
Mitä tekevät maailman suurimmat saastuttajat kuten USA, Venäjä ja Kiina? Milloin hiilenkäyttö loppuu EU:n alueella? Maailmanlaajuiset ilmasto- ja luontohaasteet tuntuvat ylipääsemättömän vaikeilta.
Ratkaisuja maapallon ilmasto- ja luontokatohaasteisiin etsitään ja syntyy kuitenkin kaiken aikaa paikallisesti kaupungeissa, kunnissa ja yrityksissä. Ilmaston lämpeneminen ei pysähdy eikä luontokato lopu yhdessä yössä, mutta yksittäisistä käytännön toimista syntyvät vähitellen uudet toimintatavat.
Yksi keskeisimmistä ratkaisuista on kiertotalous, jolla voimme vähentää päästöjä ja tuottaa taloudellista hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa. Kiertotaloudessa on ripaus entisaikojen taitavaa taloudenpitoa: toisen jäte on toisen tuote, mitään ei heitetetä hukkaan.
Kiertotaloudesta on laadittu sekä tietokarttoja että ohjelmia. Äskettäin Marinin hallitus hyväksyi periaatepäätöksen kiertotalouden edistämisestä. Onneksi Suomessa ei ole jääty vain ohjelmien ja tiekarttojen varaan. Kiertotaloutta myös toteutetaan käytännön toimina niin kaupungeissa, kunnissa kuin yrityksissä kaiken aikaa.
Kiertotalouden kehittämisessä tarvitaan yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, kaupunkien ja yritysten yhteistyötä. Julkisella rahoituksella, verotuksella ja sääntelyllä on myös merkitystä. Marinin hallituksen kannattaisi panna nopeasti toimeen periaatepäätöksessä mainitut kiertotalouden edistämistoimet.
Kiertotaloudessa on paljon start-up-meininkiä. Sitä tarvitaan, koska uusien kierrätettyjen tai kierrätysmateriaalista valmistettujen tuotteiden pääsy markkinoille ei ole aina helppoa. Neitseellisistä raaka-aineista tehty tavara on vielä valtavirtaa.
Kuluttajien päätöksillä on myös merkitystä. Yhä useampaan kulutustavaraan liitetään nykyään selostus, millaisista raaka-aineista tavara on valmistettu.
Maatalouden ja yhdyskuntien jätteet, puunkorjuun tähteet, teollisuuden sivuvirrat, kierrätetyt tekstiilit ja muovijäte, akut ja patterit; kiertotalousyhteiskunnan raaka-aineiksi kelpaa kaikki se, mikä ei ennen kelvannut mihinkään.
Esille nousseista kiertotaloushankkeista kiinnostava on mm. geopolymeeri, jota valmistetaan teräs- ja kaivannaisteollisuuden sivuvirroista. Geopolymeeri on vähähiilinen materiaali, jolla voidaan korvata betoni rakentamisessa.
Geopolymeerin vamistus kuormittaa luontoa jopa 80 prosenttia vähemmön kuin betonin valmistus. Se on suurin yksittäinen ihmisen aiheuttama päästölähde, suurempi kuin maailman lentoliikenne.
Koronakriisin helpottamiseksi Suomen valtio on ottanut ja ottaa edelleen reippaasti velkaa. Euroopan unionista luvassa oleva miljardien elvytyspaketti perustuu sekin velanotolle. Nyt velkaraha on osattava käyttää viisaasti uusien kiertotaloustyöpaikkojen aikaansaamiseen, sillä ne vähentävät sekä päästöjä että luonnonvarojen ylikulutusta. Kun korona joskus loppuu, kiertotalouden uudet työpaikat jäävät olemaan.