Karvalakkiooppera

Kemijoen lohenpyytäjiä joskus silloin ennen.

Ensi torstaina saa ensi iltansa Karvalakkiooppera. Ooppera kertoo Kemijoen valjastamisesta voimatalouskäyttöön ja sen myötä lohen ja paikallisen elämäntavan tuhoutumisesta. Ensi ilta on joen varrella Rovaniemellä, mutta ooppera nähdään syyskuun alkupuolella myös Helsingin oopperatalossa. Oopperan on ohjannut Erik Söderblom ja musiikin on säveltänyt Tapio Tuomela. Nimirooleissa esiintyvät maamme huippuoopperalaulajat.

On marraskuu vuonna 1979. Oopperassa Kemijoen miehet laittavat karvalakit päähäni, matkustavat junalla Helsinkiin ja marssivat oikeusministeriöön. He kieltäytyvät lähtemästä ennen kuin lohen menetyksestä on maksettu kunnolliset korvaukset. Korvauksia oli odotettu jo yli kolmekymmentä vuotta. Isohaaran voimalaitos, jolla lohen kulku estettiin, oli rakennettu 1940- luvun lopulla.  Tekijöidensä mukaan ooppera ei ole vain historiallisten tapahtumien kerrontaa, vaan tarinassa on mukana aimo annos symboliikkaa.

Karvalakkioopperan ensi-iltaa odotellessa minäkin olen muistellut vanhoja. Jotkut asiat jäävät mieleen, vaikka tapahtumista olisi kulunut vuosikymmeniä. Karvalakkilähetystö tulo Helsinkiin oli sellainen. Minut oli valittu edellisenä keväänä kansanedustajaksi. Vaalitilaisuuksissa jokivarressa oli vaadittu oikeutta. Vaatijoiden mielestä kalakorvausten odottajan aika oli käynyt liian pitkäksi.

Maakuntaliiton toiminnanjohtaja Timo Hannula oli pitänyt syksyn aikana minut ajan tasalla lähetystön valmisteluista. Hän oli kertonut, että lähetystön tulevasta retkestä vallitsisi täydellinen uutissulku. Kenellekään ulkopuolisille suunnitelmasta ei kerrottaisi lukuun ottamatta Lapin radion aluetoimituksen päällikköä Jukka Häyristä, joka lupasi, ettei tietoa lähetystön retkestä vuodettaisi etukäteen. Myöskään muille poliitikoille asiasta ei etukäteen kerrottaisi. Otaksuin kuitenkin, että Hannula keskustapuolueen miehenä oli puhunut asiasta Paavo Väyryselle, joka oli paitsi ulkoministeri ja kansanedustaja, myös Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja ja vaikutusvaltainen poliitikko.

Siihen aikaan valtioneuvoston linnassa, jonka kolmannessa kerroksessa oikeusministeriö majaili, ei ollut nykyaikaisia turvajärjestelyjä. Linnaan saattoi kävellä vapaasti. Vähän vahtimestarit saattoivat ihmetellä, miksi YLE rakensi studiota Senaatintorille ja veti piuhoja oikeusministeriöön, mutta vahtimestarit olivat tottuneet siihen, että poliitikoilla oli omat mediatilaisuutensa, eivätkä puuttuneet asiaan.

Kemijoen entiset lohenkalastajat olivat sodan käyneitä miehiä. Heille laittomuuksiin ryhtyminen, jollaisena he oikeusministeriöön valtaamista pitivät, ei ollut helppoa, mutta monikymmenvuotinen kalakorvausten käsittely eri oikeusasteissa oli saanut miehet vakuuttuneiksi, etteivät asiat ratkeaisi ainakaan odottamalla. Virkamiehiä lähetystön ei haluttu mukaan, koska arveltiin, että linnareissu retkestä joka tapauksessa tulisi ja virkamiehet menettäisivät virkansa. Sodankylän kunnanjohtaja Lasse Näsi, joka oli myös Lapin maakuntaliiton puheenjohtaja, päätti kuitenkin lähteä mukaan.

Oikeusministeriön virkamiehet katselivat hämmentyneitä eteisaulan vallannutta joukkoa. Sodankylän kunnanjohtaja Lasse Näsi kysyi virkamiehiltä, voisivatko he pyytää oikeusministeri Cristoffer Taxellia tulemaan paikalle. Tähän kerkeästi vastattiin, ettei ministeri ollut nyt tavattavissa, johon lähetystö vastasi, että heillä olisi kyllä aikaa odottaa ministerin saapumista.

Ei oikein tiedetty, mitä pitäisi tehdä. Paikalle hälytettiin kansliapäällikkö Kai Korte, jolle lähetystö antoi listan valtioneuvoston jäsenten nimiä. Näille oli saatava sana ja kutsuttava paikan päälle kuulemaan, mitä heillä oli asiana. Korte päätteli, ettei lähetystö ollut aivan heti lähdössä mihinkään ja pyysi sihteeriään keittämään lähetystölle kahvia.

Aamu oli vielä varhainen, mutta lähetystö, jonka lehdistö oli ristinyt Karvalakkilähetystöksi, oli jo päivän pääuutinen kaikissa medioissa. Olin lähdössä eduskunnasta valtioneuvostoon linnaan, kun puhelimeni soi. Siellä oli Paavo Väyrynen, joka suorin sanoin ilmoitti, ettei oikeuskäsittelyssä olevia asioita hoideta lähetystöillä. Kemijoella piti rauhassa odottaa, kunnes tuomioistuimet saisivat asian käsiteltyä ja ratkaistua.

Valtioneuvoston linnassa asiat eivät päivän mittaan edenneet lähetystön toivomalla tavalla. Taxell, joka saatiin melko pian paikalle jostakin oman puolueen palaverista, vetosi keskeneräiseen oikeuskäsittelyyn. Oikeusministerillä ei olisi valtaa puuttua asiaan. Lähetystön puolelta ilmoitettiin, että he jäisivät odottamaan, kunnes valtioneuvoston vastaus muuttuisi lähetystöä paremmin tyydyttävämmäksi.

Iltapäivällä eduskunnan puhemies Johannes Virolainen kutsui lähetystön johtohenkilöt eduskuntaan ja tarjosi karjalanpiirakoita ja kakkua. Virolainen oli myötämielinen hankkeelle ja sanoi, että eduskunnasta löytyisi tukea poikkeuslaille, jos valtioneuvosto ei siihen lämpenisi.

Seuraavana aamuna Karvalakkimiesten äänitorvena ollut keminmaalainen maanviljelijä Eelin Laurinolli sai puhelun Paavo Väyryseltä. Nyt Väyrynen ilmoitti yön yli nukuttuani olevankin sitä mieltä. että lähetystö oli oikealla asialla.

1970- luvun lopussa Urho Kekkonen oli presidenttinä ja hänkin halusi tavata lähetystön johtohenkilöitä. Samana päivänä saatiin tieto, että hallitus sittenkin aikoi käsitellä Kemijoen kalakorvausasiaa iltakoulussaan.

Näin myös tapahtui. Hallitus myöntyi karvalakkilähetystön esitykseen ja päätti, että Kemijoen kalakorvaukset ratkaistaisiin poikkeuslailla.

Nuukana miehenä Mauno Koivisto ei halunnut käyttää korvausten maksamiseen valtion rahaa. Hän tahtoi, että voimayhtiöt antavat korvausten maksamiseen tarvittavat varat.

Ilman vääntöä tämäkään ei onnistunut. Vasta kun valtio uhkasi pakkolunastaa Isohaaran voimalaitoksen, Pohjolan Voima suostui antamaan rahat.

Eduskunta hyväksyi joulun alla pikavauhtia poikkeuslait. Maksukonttoriksi määrättiin Lapin lääninhallitus.

Kemijoen kalakorvausten saajia oli yli 10000. Joukossa oli runsaasti perikuntia. Kun aikaa vahingon tapahtumisesta oli jo kulunut vuosikymmeniä, korko oli korvauksessa suurempi kuin pääoma.

Kalateiden rakentamisesta karvalakkimiehet eivät paljon puhuneet paitsi Eelis Laurinolli. Hän käänsi myöhemmin kalateitä tiukasti vastustaneen maa- ja metsätalousministeriöön pään. Isohaaran rakennettiin ensimmäinen kalatie 1990- luvulla.

Yli seitsemässä vuosikymmenessä ajat ja arvostukset ovat muuttuneet. Nyt kalateitä rakennetaan suurella innostukselle eri puolilla Suomea. Toivottavasti pian myös kaikkiin Kemijoen alisiin voimalaitoksiin.