Kalateitä vaaditaan entistä äänekkäämmin
Kemijoen lohenkalastajat valtasivat syksyllä 1979 valtioneuvoston linnan. Karvalakkilähetystö vaati yli 30 vuotta oikeuskäsittelyssä olleiden kalakorvausten maksamista poikkeuslailla. Lait säädettiin pikavauhtia.
Kalateiden rakentamista pohjoisen entisiin lohijokiin, Kemijoelle, Ii- ja Oulujoelle vaaditaan entistä äänekkäämmin. Vesivoimarakentamiselle suopeiden menneitten vuosikymmenien virheitä kalastukselle ja vesiluonnolle halutaan korjata. Kalateiden vaatijoiden joukko on laaja. Mukana on väkeä Euroopan unionista Suomen ELY-keskuksiin, elokuvanäyttelijöistä ympäristöaktivisteihin, tutkijoista politiikkoihin. Vaatijoiden mielestä virtavesien kunnostus ja kalateiden rakentaminen sinne, mistä ne puuttuvat, on paras tapa turvata Itämeren villilohelle elämisen mahdollisuus ja tuoda jokivarsille elinvoimaa.
Valtion kalatalousviranomaisen hakemus kalateiden rakentamisesta Kemijoen kaikkiin voimalaitoksiin on maannut Pohjois-Suomen aluehallintoviraston käsittelyssä viitisen vuotta. Päätöksenteon hitaudesta AVI valittaa resurssipulaa, mikä lieneekin totta. Raha- ja henkilöstöpula on ollut käytännössä vallitseva asiantila siitä asti, kun Matti Vanhasen hallitus 2010-luvun alussa mylläsi aluehallinnon uuteen uskoon. Siihen asti toimineiden ympäristölupavirastojen ja lääninhallitusten raunioille perustettiin aluehallintovirastot ja ELY-keskukset.
Valtion omistama vesivoimayhtiö Kemijoki oy on keskittynyt palkkaamillaan juristivoimilla vastustamaan kalatalousviranomaisen hakemusta, jota se pitää toteuttamiskelvottomana. Muutama viikko sitten yhtiö onnistui yllättämään monet ilmoittamalla hakevansa itse kalatien rakentamista alimpaan yhtiön Kemijoessa omistamaan voimalaitokseen, Taivalkoskeen. Maan valtalehden ympäristötoimittaja piti hakemusta uranuurtavana ja Lapin kansaedustajat kommentoivat asiaa maireasti. Kalatalousviranomaisen hakemusta ei tuntunut muistavan sillä hetkellä juuri kukaan.
Tarkempi tutustuminen Kemijoki yhtiön Taivalkosken kalatietä koskevaan hakemuksen sisältöön paljastaa kuitenkin, ettei yhtiön tarkoituksena ole suinkaan rakentaa luonnonmukaista kulkureittiä lohelle. Sellaisen rakentamiseen Suomessakin nykyään olisi toki löytynyt osaamista. Tavoitteena on tehdä väylä, johon ohjattaisiin vettä vain osan aikaa vuodesta. Muulloin lohen ja muiden vaelluskalojen kulku olisi estetty. Pohjois-Suomen aluehallintovirastolla on nyt siten kaksi hakemusta lohen palauttamiseksi Kemijoelle; jokiyhtiön ja kalatalousviranomaisen.
Maan hallituksessa Kemijoen asioita on tervehditty syvällä hiljaisuudella. Useat hallitukset ja eduskunnat ovat sitoutuneet virtavesien kunnostamiseen ja vaelluskalojen kulkureittien rakentamiseen. Nähtävästi nykyisellekin hallitukselle riittää, että virtavesiä kunnostetaan ja patoja puretaan valtion rahoilla jossain muualla kuin pohjoisen suurjoissa, jotka vuosikymmeniä sitten olivat Euroopan parhaimpia lohijokia.
EU:n komissiolle puolestaan on jätetty kantelu, jossa ihmetellään, miksi Suomen vesilainsäädäntö ei velvoita rakentamaan kalateitä, vaikka EU:n lainsäädäntö on tätä edellyttänyt jo vuosia.