Kaivoslain uudistuksella parannettava kansalaisten luottamusta

Kaivoslain uudistuksella tulee parantaa kansalaisten luottamusta kaivos- ja malminetsintäyhtiöihin sekä viranomaisiin. Malminetsintävarausten ja malminetsinnän pelisääntöjä tulee selkeyttää niin, että asukkailla on mahdollisuus saada oikea-aikaista tietoa ja vaikuttaa malminetsijöiden suunnitelmiin. Ilman kunnan hyväksymää kaavaa, kaivosta ei tulisi voida perustaa. Kaivoksen tarvitsemat ympäristö- , vesitalous- ja kaivosluvat tulisi käsitellä yhtäaikaisesti, tulevaisuudessa mieluiten samassa viranomaisessa.

Vuonna 2018 Suomessa toimi 11 metallimalmikaivosta, joista louhittiin malmia yhteensä 32,5 miljoonaa tonnia ja 35 teollisuusmineraalikaivosta, joista kaivettiin teollisuusmineraaleja, vuolukiveä tai hyötykiveä 16,5 miljoonan tonnin edestä. Metallien kotimainen kaivostuotanto on moninkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Metallimalmikaivoksista kaksi on suomalaisten yhtiöiden omistuksessa, muiden omistajat tulevat ulkomailta.

Kun suomalainen näppäilee älypuhelintaan, puhelimen valmistamiseen tarvitut metallit kuten koboltti tulevat jostakin muualta kuin Suomesta. Euroopan unioni on ryhtynyt puhumaan metallien jäljitettävyydestä. Kuluttajan tulisi tietää, onko hänen käyttämänsä laitteen metallimalmit kaivettu Kongossa, Australiassa tai vaikkapa Kanadassa. Hyvä tavoite, joka toteutuu, jos asiakkaat alkavat vaatia näitä tietoja. Tätä odotellessa on hyvä katsoa, mihin hallitusohjelmaankin sisältyvässä kaivoslain uudistamishankkeessa on päästy.

Työ- ja elinkeinoministeriön kaivoslain uudistamista valmisteleva työryhmä esitteli luonnoksensa uudeksi kaivoslaiksi muutama viikko sitten. Asiasta järjestettiin ennakkokysely ja kuulemistilaisuus, jossa eri tahot saivat ottaa kantaa kaivoslakiluonnokseen. Kansalaispalaute oli tyrmäävä: uudistus ei muuttaisi juuri mitään nykytilanteesta. Saadun palautteen pohjalta työryhmä jatkaa työtään. Tarkoituksena on, että lakiesitys valmistuisi vielä tämän syksyn puolella.

Työ- ja elinkeinoministeriön alainen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) toimii kaivoslupa- ja valvontaviranomaisena. Kaivosten vesitalous- ja ympäristöluvat käsitellään aluehallintovirastoissa, kaavat ja rakennusluvat kunnassa.

Vuonna 2018 malminetsintään sijoitti rahaa runsaat 40 yhtiötä. Malminetsintähakemuksia lähetettiin Tukesille lähes 150 kappaletta. Varausilmoituksia saapui samaan aikaan viitisenkymmentä ja ne olivat pinta-alaltaan huomattavan laajoja.

Kaivoslain mukainen varaus antaa sitä hakeneelle yhtiölle etuoikeuden hakea varaamalleen alueelle malminetsintälupaa. Varaus ei oikeuta kairauksiin tai muihin maaperää muokkaaviin toimiin.

Varaus ja malminetsintälupavaihe voivat kestää pitkälle toistakymmentä vuotta. Tämän ajan maanomistajat ja alueen muut elinkeinonharjoittajat joutuvat elämään epätietoisuudessa, tuleeko kaivos vai ei.  Tukes varausilmoituksia vastaanottavana virastona toimii kuin postikonttori: se ottaa ilmoitukset vastaan ja kirjaa varaukset rekisteriinsä. Varauksen vaikutuspiirissä olevat saavat tiedon varauksesta myöhään, jos silloinkaan. Maanomistajien ja muiden elinkeinonharjoittajien asemaa tuleekin parantaa.  Kaivostoimintaa suunnittelevalle se antaisi ensi käden tietoa siitä, onko toiminnalle ylipäänsä saatavissa alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden hyväksyntä.

Kunnan asema kaavoittajana on nykyisen kaivoslain voimassa ollessa ollut epäselvä. Hyvä, jos sitä nyt selvennetään. Valtuuston hyväksymä yleis- ja asemakaava, jossa otetaan kantaa kaivostoimintaan, antaa kuntalaisille mahdollisuuden osallistua ja ottaa kantaa hankkeeseen, vaikka he eivät olisikaan maanomistajia tai muuten suunnitellun toiminnan vaikutuspiirissä.

Kaivostoiminta muuttaa aina ympäristöä. Lähellä on usein matkailutoiminnan kannalta tärkeitä luontokohteita, suojelualueita, poronhoidolle välttämättömiä laidunalueita tai mökkiläisten kotirantoja ja kalavesiä. Nykyään kaivoslupa saattaa tulla monta vuotta aikaisemmin kuin ympäristölupa, vaikka niin toiminnanharjoittajan kuin haitankärsijöiden kannalta olisi järkevämpää, että molemmat luvat käsiteltäisiin yhtä aikaisesti, toivottavasti tulevaisuudessa samassa lupaviranomaisessa.

Kaivostoiminnan edellytyksistä epäilemättä keskustellaan myös parhaillaan vireillä olevassa luonnonsuojelulain uudistamisessa. Nyt malminetsintä on sallittua myös luonnonsuojelualueella.

Saamelaisten kotiseutualueella pohjoisimmassa Lapissa olisi tärkeää antaa saamelaisten omalle itsehallinnolle vahva asema kaivosasioissa, sillä kaivostoiminta ei muuta vain pohjoista luontoa vaan myös saamelaisten perinteistä kulttuuria. Siksi saamelaisalueella kaivosta ei tulisi perustaa ilman Saamelaiskäräjien suostumusta.

Kaivosvakuuksista ja niiden riittävyydestä on aiheellisesti keskusteltu. Kaivosyhtiön konkursseissa lasku tarvittavista jälkihoitotöistä kun on langennut veronmaksajille.