Hopea ei ole häpeä

Nyt se on takana: viisuyö. Minä ja yli kaksi miljoonaa suomalaista tuijotimme telkkarista euroviisujen finaalia. Edellisen kerron olen valvonut euroviisujen finaalin takia, kun Lordi voitti Euroviisut. Hard rock halleluja. Siitä on kauan. 

Käärijän ja Cha cha cha;n takia oli ihan pakko. Suomen viisusta kävi ennen kilpailua ja kilpailun aikana sellainen kuhina, että liimauduin television ääreen katsomaan, miten kilpailussa käy. 

Käärijä oli ylivoimainen yleisösuosikki, mutta eri maiden arvosteluraadit nostivat ruotsalaisen Loreenin voittajaksi. Ruotsin nainen lauloi hyvin ja ammattitaidolla. Eläköön ruotsalainen euroviisutehtailu. Laulusta oli tehty niin täydellinen, että se tuntui tylsältä. 

Ei siis saanut Havis Amanda vihreää boleroa harteilleen. Ei kyllä olisi saanut missään tapauksessa, sillä Manta on viety korjattavaksi. Helsingin Kauppatorin laidalla on patsaan paikalla tyhjä tila. 

Kiitokset kuuluvat myös YLE:lle, joka on järjestänyt Uuden musiikin laulukilpailuja vuodesta 2012 lähtien. Kilpailu ei ole sellainen, johon kutsutaan vain etukäteen valitut laulajat, vaan se on avoin kaikille. Voittaja pääsee edustamaan Suomen euroviisuissa. Tämän vuoden voittaja oli Käärijä. 

Jotain poikkeuksellista Käärijässä on, kun hän sai, ei vain Suomen vaan koko Euroopan innostumaan. Nuoruutta, rohkeutta, oikeaa show meininkiä ja jotain muuta. 

Korona pandemian, Ukrainan sodan ja älyttömän korkeiden sähkölaskujen jälkeen tarvitsimme juuri tätä: musiikkia, joka saa meidät iloitsemaan tästä hetkestä. 

Käärijän hopeasija tuntuu melkein yhtä makealta kuin Suomen ensimmäinen jääkiekon maailmanmestaruus, jonka Suomi voitti vuonna 1995. Silloin takana olivat pitkät ja ankeat lamavuodet, konkurssit, massatyöttömyys ja Neuvostoliiton romahdus, joka lopetti itäkaupan. Maailmanmestaruus loi uskoa, että vaikeistakin ajoista voi selvitä.  

Minähän en tietenkään ollut kuullut mitään Käärijästä, ennen Uuden musiikin kilpailua, joten tyydytin uteliaisuuttani, millaisesta artistista on kysymys, tutkimalla kaiken kansan tietokirjaa eli Wikipediaa. Sieltä luin, ettei Käärijän eli Jere Pöyhäsen elämä ja ura ole ollut jatkuvaa päivänpaistetta. Mutta eteen tulleet vaikeudet hän on voittanut ja mennyt elämässä eteenpäin.

Toivotan Käärijälle onnea ja pitkää uraa. Hopea ei ole häpeä.