Vappupuheita

Vappuna oli vappusää: koleaa, mutta keväistä. Ullanlinnan mäki oli täynnä iloisia juhlijoita niin kuin ennen koronaa. Oli hauskaa tavata ihmisvilinässä entisiä työtovereita monelta vuosikymmeltä.

Vappuun kuuluvat myös poliitikkojen puheet. Säätytalon edessä perussuomalaisten Jussi Halla-aho vaati julkisten menojen leikkaamista. Sdp:n puheenjohtaja Sanna Marin painotti leikkausten olevan aina arvovalintoja. Hallitusneuvotteluihin mukaan lähtevä RKP:n puheenjohtaja Anna Maja Henriksson vakuutti, ettei puolue aio joustaa arvoistaan, jos se lähtee mukaan hallitukseen. Kokoomuksen Petteri Orpo ja Perussuomalaisten Riikka Purra jättivät vaalipuheet väliin.

Huomenna kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo aloittaa hallitusneuvottelut perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja ruotsalaisten kansanpuolueen kanssa. Porvarihallitus on syntymässä.

Kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuva hallitus on se, mitä suomalaiset halusivat vaaleissa. Äänestäjät antoivat näille puolueille suuren tuen. Nyt on niiden aika näyttää, miten ne johtavat Suomea.

Tätä kirjoittaessa emme vielä tiedä, millaiset hallitusneuvottelut ovat tulossa, emmekä sitäkään, kuinka paljon asiantuntijoita hallitusneuvottelut haluavat kuulla Säätytalon neuvotteluhuoneissa.

Itselläni kokemukset hallitusneuvotteluista ovat tusinasta vuodesta, jolloin toimin ympäristöministeriön kansliapäällikkönä. Kahteentoista vuoteen mahtui kolmet hallitusneuvottelut: Kataisen, Sipilän ja Rinteen johdolla käydyt neuvottelut.

Kataisen kuuden puolueen hallitusta neuvoteltiin melkein juhannukseen saakka. Ohjelmasta tuli pitkä ja sekava, koska kaikki hallitukseen mukaan tulleet puolueet halusivat kirjata siihen omia tavoitteitaan.  Me virkamiehetkin pääsimme kertomaan omat ajatuksemme neuvottelijoille. Lähes 80-sivuisen ohjelman toteuttaminen ei onnistunut yhtä kivuttomasti kuin sen laatiminen. Vaalikauden loppupuolella Jyrki Katainen vaihtui Alexander Stubbiin. Lopulta Stubbin johtaman hallituksen puolueet äänestivät eduskunnassa hallituksen esityksiä nurin.

Juha Sipilä halusi hallitusohjelmasta strategisen ja siitä tulikin puolta lyhyempi kuin edeltäjänsä paperi.  Virkamiehiä hallitusneuvotteluihin ei juuri kaivattu. Toki valtiovarainministeriöllä, valtioneuvoston kanslialla ja ministeriöiden kansliapäälliköillä oli roolinsa. Sipilän hallituksessa perussuomalaisten ryhmä hajosi. Lopulta myös Sipilä hallituksineen erosi sote-uudistuksen kaaduttua eduskunnassa.

Antti Rinteen ja hänen jälkeensä pääministerinä toimineen Sanna Marinin hallitusohjelma oli ennätyspitkä, lähes 200 sivuinen. Hallitusohjelman asiantuntijajoukko oli myös ennätyslaaja. Ympäristöministeriössä arvioimme ohjelman olevan ilmasto- ja luontopolitiikassa Suomen kaikkien aikojen kunnianhimoisin kuten Suomi ilmastoneutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Hallitus myös toimeenpani keskeisiä ilmasto- ja luontopolitiikansa tavoitteita. Eduskunta hyväksyi mm. uuden ilmastolain ja luonnonsuojelulain. Luonnonsuojeluun osoitettiin ennätykselliset yli 100 miljoonaa euroa valtion rahaa. Soita ennallistettiin, virtavesiä kunnostettiin ja ravinteiden valumista Itämereen estettiin peltojen kipsikäsittelyllä. Marinin hallitus oli kuitenkin ennen muuta kriisiajan hallitus. Korona, Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan ja energiakriisi vaikuttivat ja vaikuttavat yhä meidän suomalaisten elämään. Hallitus myös otti ennätysmäärän velkaa, mistä tuli äsken pidettyjen eduskuntavaalien keskeisin puheenaihe. 

Toivon, että Suomeen saadaan pian toimintakykyinen hallitus. Toivon myös, että virkamiesmielipiteilläkin on sijansa neuvotteluprosessissa. Suomen vahvuutena on perinteisesti ollut hallitusvallalle lojaali virkakunta, jolle hallitusohjelman toteuttaminen on virkamiehen “katekismus”. Siinä on kerrottu, mitä ja miten poliittinen johto haluaa Suomea kehittää. Sen mukaan toimitaan.