Ennallistamisen tuska
Suomen ympäristöoikeustieteen seura järjesti äskettäin seminaarin EU:n ennallistamisasetuksesta. Tilaisuus keräsi sadan osanottajan joukon nettiin ja viitisenkymmentä paikan päälle Tieteiden talolle Helsiniiin.
Asian käsittely on vielä EU:ssa kesken. Koska kysymyksessä on asetus eikä direktiivi, se tulee sellaisenaan sitomaan jäsenvaltioita.
Ennallistamisasetuksen tavoitteita pidetään EU:n jäsenmaissa sinänsä hyvinä ja oikeansuuntaisina. Asetus osaltaan auttaa Euroopan unionin maita toteuttamaan joulukuussa Montrealissa järjestetyn YK:n biodiversiteettikokouksen tavoitteita. Tuolloin maailman maat sitoutuivat suojelemaan 30 prosenttia maapallon maa- ja vesialueista.
Komission lakiehdotuksen mukaan eri luontotyyppien heikentyneessä tilassa olevasta pinta-alasta tulisi ennallistaa 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vaade kasvaa vuoteen 2040 mennessä 60 prosenttiin ja 90 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Ennallistamisasetuksella EU haluaa mm. vauhdittaa vesien hoidon tavoitteiden toimeenpanoa, antaa metsien hoidolle yhteisiä kriteerejä ja viherryttää kaupunkeja.
Suomen luonnonvarakeskuksen ( Luke) mukaan lakiehdotuksesta koituu Suomelle 13–19 miljardin euron kustannukset vuoteen 2050 mennessä eli noin 500 miljoonan euron kustannukset joka vuosi. Ennallistettava pinta-ala olisi 2–6 miljoonaa hehtaaria. Suomi olisi ennallistamisessa suurin maksaja.
Komission puolelta on myös kerrottu, että jokainen ennallistamiseen investoitu euro tuo kahdeksan tai 38 euroa takaisin. Lukujen epämääräisyys kertoo siitä, ettei ennallistamisen todellisia kustannuksia ja hyötyjä oikeasti tunneta.
Eduskunnan suuri valiokunta antoi lausuntonsa ennallistamisasetuksesta tammikuussa. Lausunto oli ennakoidusti kriittinen. Suomelle ongelmia aiheuttavat unionin yhteiset metsäkriteerit. Suomalaispoliitikkojen mielestä EU:lla ei ole edes toimivaltaa antaa määräyksiä siitä, miten metsiä tulee hoitaa. Turvapelloista luopumisen vaikutukset ruokaturvaan herättävät huolta. Meillä katsotaan myös, että ennallisasetuksen määräys kaupunkiympäristöjen viherryttämisestä asettamalla prosentuaalinen tavoite ei sovi Suomeen. Määräys sopii hyvin Keski-Euroopassa kaupunkeihin, joissa on tiivis kaupunkirakenne. Meillä sen sijaan kaupunkeihin usein kuuluu laajoja maaseutu- tai vesialueita.
Sadat tuhannet suomalaiset omistavat metsää. Millainen vaikutus ennallistamisasetuksella on omaisuuden suojaan? Voiko unioni laatia lain, joka aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhdelle jäsenvaltiolle? Selvää vastausta näihin kiperiin kysymyksiin ei saatu. Kuultiin, että Euroopan unioni on ennenkin säätänyt metsiä koskevia ympäristölakeja kuten Naturan. Siksi todennäköisempää on, että ennallistamisasetus jossakin muodossa tullaan hyväksymään.