Ennallistamisen tuska

Euroopan unionin ennallistamisasetuksesta on viime viikot käyty tiukkaa poliittista keskustelua. Toiset ovat puolesta, toiset vastaan. Keskustelussa on jäänyt huomiotta, että Suomi on viime vuodet innolla ennallistanut valtion rahalla virtavesiä ja soita. Valtion rahalla on vapaaehtoisesti suojeltu metsiä jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Tulokset ovat olleet luonnon kannalta hyviä, eivätkä ennallistamis- tai suojelukohteen omistajatkaan ole olleet tyytymättömiä. Tälle toimintamallille on ollut kansalaisten tuki.

Euroopan unioni haluaa toimeenpanna ennallistamistoimet lailla, tarkemmin EU:n asetuksella, mikä tarkoittaa, että unionin päätös tulee sellaisenaan voimaan ja jäsenmaita velvoittavaksi. Ennallistamistoimien toteuttajana ja maksajana Suomi olisi suurimpien joukossa. Kustannusarvio voi vielä muuttua. Paljon riippuu siitä, milloin luonnon tila arvioidaan heikentyneeksi.

Kustannuksista, toteuttamistavasta ja asetuksen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta Suomen täytyy esittää omat perustellut kannanottonsa, mutta pelkästään ennallistamisasetusta vastustamalla Suomi ei pärjää, koska enemmistö EU:n jäsenistä voi asetuksen joka tapauksessa hyväksyä.

Haluttiinpa tai ei, EU:n ympäristösäädökset ovat tulleet mukaan niin kaupunkikehitykseen kuin metsien käyttöön. Yksistään metsäisten EU -maiden toimien varaan EU ei voi kuitenkaan jättää luontokadon pysäyttämistä. Kaikkien EU:n maiden on tehtävä oma osuutensa.