Arktinen yhteistyö ei saa loppua

Valtioneuvoston äskettäin julkistaman selvityksen mukaan Venäjän hyökkäyssota on mullistanut myös arktisen yhteistyön rakenteet. Suomen puolitoista vuotta vanhan arktisen strategian perusolettamukset horjuvat. Pitkään hellitty ajatus arktisesta alueesta rauhallisen kehityksen tyyssijana on murentunut, sillä sotilaallisten jännitteiden kiristyminen tuntuu myös pohjoisilla alueilla. Selvityksen valtioneuvostolle olivat laatineet Lapin yliopiston Arktinen keskus, Ulkopoliittinen instituutti ja Gaia consulting.

Nykytilanteesta selvitys ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta tietoa. Arktisen neuvoston toiminta on käytännössä halvaantunut. Koska Venäjä toimii vielä ensi kevääseen asti Arktisen neuvoston puheenjohtajana, muut maat eivät halua osallistua neuvoston tai sen työryhmien kokouksiin. Puheenjohtajuuus on keväällä siirtymässä Norjalle. Nyt pohditaan, miten vaihdos järjestetään. Tavallisesti puheenjohtajavaihdos on tapahtunut ulkoministerikokouksessa.

Sopeutuminen uuden kylmän sodan olosuhteisiin on kuitenkin jo alkanut. Esimerkiksi Barentsin yhteistyössä, joka kattaa Euroopan pohjoisen alueet, Venäjää ei ole enää kutsuttu yhteisen pöydän ääreen, mutta yhteistyö on tiivistynyt Pohjoismaiden kesken.

Tosiasia on arktinen alue lämpenee neljä kertaa nopeammin kuin maapallon muut osat keskimäärin. Grönlannin jäätiköt ja Siperian ikirouta sulavat vauhdilla. Arktisten alueiden lämpeneminen on globaalikysymys, jolla on vaikutuksensa kauas arktisten alueiden ulkopuolelle muun muassa meren pinnan kohoamisen vuoksi. Ilmastotoimilla on kiire.

Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan ja energiakriisi ovat vauhdittaneet vihreän siirtymän investointeja erityisesti pohjoisessa. Lapin kauppakamarin selvityksen mukaan pohjoiseen Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen on suunnitteilla tai jo toteutumassa yli 160 miljardin euron vihreän talouden investoinnit vuoteen 2030 mennessä. Investoinnit kohdistuvat muun muassa vetyteknologian hyödyntämiseen, hiilivapaan teräksen tuotantoon, akkuteollisuuteen, tuulivoima- ja aurinkopuistoihin, hiilen talteenottoon ja varastointiin, kaivoksiin, bio- ja kiertotalouteen sekä infrarakentamiseen. Pohjoisessa halutaan olla vihreän siirtymän kärjessä. Tämä edellyttää tiivistyvää yhteistyötä Pohjoismaiden ja niiden pohjoisten alueiden kesken. Tässä suhteessa Barentsin euro-arktinen yhteistyö tarjoaa hyvän yhteistyöfoorumin.

Aivan ongelmattomia vihreän siirtymän investoinnit eivät tietenkään ole.  Joidenkin suunniteltujen hankkeiden osalta kysytään, onko vihreän investoinnit kokonaisvaikutukset ympäristölle kielteisemmät kuin hankeesta saatu vihreä hyöty.

Arktinen neuvosto syntyi  ympäristöyhteistyön pohjalle. 1990-luvun alussa Suomi toimi tässä yhteistyön rakentajana. Edelleen Arktisen neuvoston työryhmissä ympäristöasiat ja kestävä kehitys ovat pääkysymyksiä. Arktinen neuvosto on tullut tunnetuksi tieteellisten raporttien laatijana, joissa on analysoitu mm.  ilmastomuutoksen vaikutuksia arktisilla alueilla. Raportteja luetaan tarkkaan kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ja luontopaneelin (IPBES) laatiessa omia arvioitaan maapallon tilasta ja tarvittavista toimista.

Suomi ei ole arktinen rantavaltio, muut arktiset maat ovat. Arktinen neuvosto on ollut Suomelle tärkeä ikkuna päästä vaikuttamaan koko Arktiksen kehitykseen. Neuvosto on tärkeä myös pohjoisten alueiden alkuperäiskansoille, koska niillä on pysyvä paikka ministereiden rinnalla vaikuttaa pohjoisten alueiden kehitykseen.

Olisi ikävää, jos arktiset alueet muuttuisivat sotilaallisen voiman näyttämöiksi ja rauhanomainen yhteistyö loppuisi. Vaikka Venäjää tuskin nähdään vuosikymmeniin yhteistyöpöydissä, muiden arktisten maiden kannattaa pitää luomistaan yhteistyörakenteista kiinni. Ilman Venäjääkin arktiselle yhteistyölle riittää tehtäviä vihreän siirtymän edistäjänä.

photo by Cristian Klein (Pixabay)

According to a report recently published by the Government, Russia's war of aggression has also revolutionized the structures of Arctic cooperation. The basic assumptions of Finland's one-and-a-half-year-old Arctic strategy are faltering. The long-held idea of the Arctic as a haven for peaceful development has crumbled, as the escalation of military tensions is also felt in the northern regions. The report to the Government was prepared by the Arctic Centre of the University of Lapland, the Finnish Institute for Foreign Policy and Gaia consulting.

The report does not really provide any new information on the current situation. The activities of the Arctic Council are practically paralyzed. As Russia will continue to chair the Arctic Council until next spring, other countries do not want to participate in the meetings of the Council or its working groups. In the spring, Norway will take over the presidency. Now let's consider how to organize the exchange. Normally, a change of presidency has taken place at a meeting of foreign ministers.

However, adaptation to the conditions of the new Cold War has already begun. For example, in the Barents Co-operation, which covers the northern regions of Europe, Russia has no longer been invited to a common table, but cooperation has intensified between the Nordic countries.

The fact is that the Arctic is warming up four times faster than other parts of the globe on average. Greenland's glaciers and Siberian permafrost are melting at a rapid pace. The warming of the Arctic is a global issue that has an impact far beyond the Arctic, due to, among other things, rising sea levels. Climate action is urgent.

Russia's illegal invasion of Ukraine and the energy crisis have boosted investments in the green transition, especially in the north. According to a report by the Lapland Chamber of Commerce, investments in the green economy of more than EUR 160 billion are planned or are about to be realised in northern Norway, Sweden and Finland by 2030. Investments will focus on, among other things, the utilisation of hydrogen technology, the production of carbon-free steel, the battery industry, wind and solar farms, carbon capture and storage, mines, bioeconomy and circular economy, and infrastructure construction. The North wants to be at the forefront of the green transition. This requires closer cooperation between the Nordic countries and their northern regions. In this respect, the Barents Euro-Arctic cooperation provides a good forum for cooperation.

Of course, investments in the green transition are not without problems.  For some planned projects, the question arises as to whether the overall environmental impact of green investments is more negative than the green benefits of the project.

The Arctic Council was born on the basis of environmental cooperation. At the beginning of the 1990s, Finland acted as a builder of cooperation in this regard. Environmental issues and sustainable development are still the main issues in the working groups of the Arctic Council. The Arctic Council has become known as the author of scientific reports that have analysed, among other things:  the effects of climate change in the Arctic. The reports are read carefully as the International Panel on Climate Change (IPCC) and the Nature Panel (IPBES) prepare their own assessments of the earth's condition and the actions needed.

Finland is not an Arctic coastal state, other Arctic countries are. The Arctic Council has been an important window for Finland to influence the development of the entire Arctic. The Council is also important for the indigenous peoples of the northern regions, as they have a permanent place alongside ministers to influence the development of the northern regions.

It would be a pity if the Arctic were to become the scene of military power and peaceful cooperation ceased. Although Russia is unlikely to be seen at the cooperation tables for decades, the other Arctic countries should keep hold of the cooperation structures they have created. Even without Russia, Arctic cooperation has plenty of tasks to do in promoting the green transition.