Ekologinen kompensaatio -anekauppaa vai oikea apu luonnolle?

Hallitus antoi äskettäin eduskunnalle ehdotuksen uudeksi luonnonsuojelulaiksi. Laissa on mukana myös ekologinen kompensaatio, jonka myötä taloudellisesta toiminnasta aiheutuva heikennys on mahdollista hyvittää. Ekologinen kompensaatio on siihen ryhtyville vapaaehtoista. Laki ei siihen velvoita. 

Ekologinen kompensaatio kuulostaa kiinnostavalta, mutta mitä se oikeasti on? Anekauppaako, jossa toiminnanharjoittaja saa pilata arvokkaan luontokohteen kunhan hankkii jostain samanlaisen alueen tilalle?

Viime vuoden helmikuussa ekonomisti, professori Partha Dasgupta painotti “Luonnon monimuotoisuuden taloustiede” raportissaan, että luonto on ihmiskunnan tärkein pääoman laji ja että luontopääomaa köyhdyttämällä saavutettu taloudellinen hyöty on lyhytnäköistä ja kestämätöntä. Dasguptan raportin jälkeen yritys- ja sijoitusmaailmassa käynnistyi vilkas keskustelu, miten luonto voitaisiin ottaa paremmin huomioon taloudellisessa toiminnassa. On myös kaivattu selkeää sääntelykehikkoa, miten oikeudenmukainen kompensaatio toteutetaan. Tähän maan hallitus on nyt vastannut ottamalla vapaaehtoisen kompensaation mukaan luonnonsuojelulakiehdotukseen.  

Maailmalla ekologinen kompensaatio on ollut käytössä jo 50 maassa, joten ihan uudesta asiasta ei ole kysymys.  Ekologisen kompensaation tarkoituksena on hyvittää ihmisen luonnon monimuotoisuudelle aiheuttama heikennys eli aiheuttaja maksaa. Aiheutettu menetys luonnon monimuotoisuudelle korvataan suojelemalla pinta-alaltaan vähintään yhtä suuri ja mahdollisimman samankaltainen alue mahdollisimman läheltä ja tekemällä siinä luonnon monimuotoisuutta parantavia toimenpiteitä.  

Ekologinen kompensaatio ei ole portti hankkeille, joiden tieltä arvokas luonto saa väistyä. Kompensaatio on mahdollinen vasta sitten, kun luontoheikennyksen välttäminen ei ole mahdollista. Voi myös olla alueita, joiden luontoarvoja niiden ainutlaatuisen vuoksi on mahdoton korvata. Silloin hanke tulisi jättää toteuttamatta. 

Aivan äskettäin Sodankylässä Sakatin kaivoshankkeen omistama monikansallinen kaivosyhtiö Anglo-American osti Inarin yhteismetsältä metsää kompensoidakseen mahdollisen Sakatin kaivoksen luontovahinkoja. Sakatin kaivoshanke sijaitsee Natura- ja soidensuojelualueella. Metsäkauppa herätti kiivaan keskustelun Sodankylässä, jossa paikalliset asukkaat katsovat, ettei suojelumetsä Inarissa kompensoi Sodankylässä tapahtuvia luontoheikennyksiä. Kaivosyhtiöltä vaadittiin luontohaittojen kompensoimista paikallisesti.

Uudessa luonnonsuojelulakiehdotuksessa kompensaatiolle tarvitaan viranomaisvarmennus. Se takaisi selkeät kriteerit, mitä hyväksytään kompensaatioksi. Maanomistajille avataan myös mahdollisuus tarjota vastuuviranomaiselle alueita kompensaatiokohteiksi.  

Hallitus esittää, että alueellisista ELY-keskuksista tulee viranomainen, joka vastaa ekologisten kompensaatioiden viranomaisvarmistuksista ja myös ottaa vastaan maanomistajien tarjouksia mahdollisiksi kompensaatiokohteiksi. Tämä on selkeästi uusi tehtävä ELY-keskuksille. Niillä toki on pitkä kokemus luonnonsuojelulain mukaisten poikkeuslupien käsittelystä. Toivottavasti uudet tehtävät otetaan huomioon myös silloin, kun päätetään ELY-keskusten voimavaroista. 

Hallituksen luonnonsuojelulakiesityksen lähtökohta näyttää olevan, että luontopääoma kannattaa ottaa osaksi normaalia taloudellista toimintaa. Siksi muun muassa tienrakentajat, kaupunkien uusien asuntoalueiden suunnittelijat ja teollisuuden toimijat saavat mahdollisuuden kompensoida aiheuttamaansa luontohävikkiä, vaikka rakentamisen alle jäävä luonto ei olisikaan Naturaa tai muutoin suojeltua aluetta eikä sieltä löydy suojeltavia lajeja tai luontotyyppejä. Mikäli ekologinen kompensaatio laajamittaisesti otetaan käyttöön, sillä voidaan vaikuttaa, ettei luontomme tila edelleen heikkene.