Ekosysteemitilinpito BKT:n rinnalle

Yrityksissä on alettu varautua luontopääoman paremmin huomioivan markkinan ja toimintaympäristön muutokseen. Yritykset ja teollisuuden järjestöt ovat Suomessa viime vuosina kilvan laatineet biodiversiteettistrategioita, joilla on pyritty tunnistamaan oman toiminnan vaikutukset luonnolle sekä asettamaan tavoitteita kestävään luontopääoman hallintaan. Yrityksissä kysytään nyt, miten poliitikot ovat valmiita tukemaan menossa olevaa talouden murrosta? 

Hiilipäästöjen laskenta on yrityksille jo tuttua. Päästöille voidaan antaa myös hintalappu. Luontoarvojen laskenta ei sekään ole rakettitiedettä. Sitä vain ei ole aikaisemmin mietitty. 

Suomessa tutkimuslaitokset, yliopistot ja vapaaehtoiset organisaatiot ovat keränneet jo satoja vuosia tietoa luonnosta, sen lajeista ja luontotyypeistä. Metsälle voidaan määrätä arvo ja kaupunkipuulle laskea hintalappu. Rauhoitetun eläimen tappaja maksaa korvauksen valtiolle. Luontoarvojen kokonaisvaltaiseksi määrittämiseksi tehdään työtä tiedeyhteisöissä niin meillä kuin muualla.  

Tämän vuoden alussa voimaan tullut EU:n kestävyysraportointi edellyttää , että suuret yritykset raportoivat sosiaalisista ja ympäristötoimistaan sekä niiden vaikutuksista ihmisiin ja luontoon. Yritysten on suunniteltava esimerkiksi, miten niiden liiketoimintamallissa ja strategiassa huomioidaan ilmasto- ja muut kestävyysriskit sekä ilmastoneutraaliin talouteen liittyminen. EU:n taksonomiasääntely puolestaan ohjaa rahoittajia investoimaan kestävään liiketoimintaan. 

Äskettäin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto, Sitra julkaisi keskustelupaperin, jossa ehdotetaan, että Suomi ottaisi käyttöön BKT:n rinnalle ekosysteemitilinpidon, jonka avulla yhteiskuntamme voisi nykyistä paremmin huomioida luontopääoman tuottamia taloudellisia hyötyjä sekä toimintamme luontovaikutuksia.  

Ekosysteemitilinpitoja on jo käytössä mm. Iso-Britanniassa, Alankomaissa, Kiinassa, Saksassa, Norjassa ja Virossa.   

Myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman tavoitteena on turvata Suomen luontopääoma osana vastuullista talouspolitiikkaa ja kehittää toimintamalli ympäristön tilan kehityksen seuraamiseen. Kun Orpon hallitus ryhtyy panemaan ohjelmaansa tältä osin toimeen, työhön kannattaa ottaa mukaan keskeiset tiedon tuottajat ja hyödyntäjät, yrityskenttää unohtamatta. 

 

Edellinen
Edellinen

Asuntomarkkinat piristyvät vai piristyvätkö? 

Seuraava
Seuraava

Arktisen yhteistyön on uudistuttava – nuorten yrittäjyyttä tarvitaan