Vihreä talous puhuttaa

Vihreä siirtymä on kaikkien huulilla. Vihreästä siirtymästä puhuvat niin elinkeinoelämän järjestöt, yritykset, kunnat, maakuntaliitot kuin poliitikot. Petteri Orpon hallitus tosin puhuu mieluummin puhtaasta siirtymästä kuin vihreästä, mutta tämä lienee hallituspohjan mukanaan tuomia viritelmiä.  

Vihreässä siirtymässä fossiilienergia; öljy ja kaasu korvataan uusiutuvalla.  Vihreän siirtymän investointeja on Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan tarjolla Suomeen 140 miljardin euron edestä. Se on iso summa.  

Suomeen halutaan rakentaa maalle ja merelle tuulivoimapuistoja ja lisätä muunkin uusiutuvan energian tuotantoa. Myös suunnitteilla olevien kaivosten lista on pitkä. Vihreä siirtymän akut, tuulimyllyt ja aurinkopaneelit kun tarvitsevat mineraaleja. Peltoja ja jopa metsiä halutaan muuttaa aurinkopaneelikentiksi. Suomeen halutaan akkuteollisuutta. Maastamme halutaan tehdä myös vetytalousmaa. Nykyinen teollisuutemme haluaa muuttua päästöttömäksi.Tehtaiden piipusta tupruttava hiili halutaan ottaa talteen ja valmistaa uusiksi tuotteiksi. 

Kaikki tämä kuulostaa hienolta. Kaikkea vihreään tuotantoon tarvittavaa teknologiaa ole vielä käytössä, mutta sitä kehitetään kiivaasti. Sähköä näiden suunnitelmien mukaan Suomi tuottaisi muutaman vuoden kuluttua kaksi kertaa enemmän kuin nyt. 

Teollisuuden tai maakuntaliittojen vihreän talouden seminaareissa innostus on korkealla ja tulevaisuutta piirretään isolla pensselillä. Viime aikoina on onneksi herätty siihen, että myös vihreällä siirtymällä on ympäristövaikutuksia. Kaivos muuttaa maiseman pysyvästi. Tuulivoimapuistojen alta on hakattava metsää ja raivattava tilaa siirtojohdoille. Akkuteollisuuden vesistöpäästöistä on saatu tietoa, sitä mukaa, kun uusia hankkeita on viritelty maamme rannikolle.  

Tavallisille suomalaisille uudet hankkeet tulevat tietoon yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Usein vasta ympäristövaikutusten arviointiprosessin aloittamisen myötä hankkeesta, sen toteuttamistavoista ja vaikutuksista saadaan tietoa. Paikallisten asukkaiden reaktiona on usein hankkeen jyrkkä vastustus. Ei olekaan yllättävää, että monelta vihreän talouden hankkeelta puuttuu sosiaalinen toimilupa; paikallisen väestön ja muiden toimijoiden hyväksyntä.  

Monet vihreän siirtymän investointihankkeista ovat onneksi niin alkuvaiheessa, että toiminnan ympäristövaikutusten minimoiminen, mahdollisesti tarvittavien kompensaatioiden etsiminen ja sosiaalisen hyväksynnän hankkiminen on vielä mahdollista. Tämä edellyttää sitä, että vihreän talouden hankkeiden puuhamiehillä ja –naisilla on aito halu käydä vuoropuhelua paikallisen väestön ja paikkakunnan muiden toimijoiden kanssa. Jos keskustelujen perusteella näyttää siltä, että vaikutukset paikkakunnan muille toimijoille ja luonnolle ovat mittavia, hankkeesta on myös uskallettava luopua. 

in english below

A few words about the green transition 

The green transition is on everyone's lips. Business organizations, companies, municipalities, regional associations and politicians are talking about the green transition. Petteri Orpo's government prefers to talk about a clean transition rather than a green one, but this is probably the tuning brought by the government foundation. 
 
In the green transition, fossil energy; oil and gas will be replaced by renewables. According to the Confederation of Finnish Industries, investments for the green transition are available in Finland for 140 billion euros. That's a big sum. 

Finland wants to build wind farms on land and at sea and increase the production of other renewable energy sources. The list of planned mines is also long. Green transition such as batteries, windmills and solar panels, all these need minerals. Investors want to turn fields and even forests into solar panel fields. Finland wants battery industry in our country. We also want to make our country a hydrogen economy country. Our current industry wants to become emission-free. We want to recover the carbon coming out of the chimneys of factories and make it into new products. 
 
All of this sounds great. All the technology needed for green production is not yet in use, but it is being developed intensively. According to these plans, Finland would produce twice as much electricity in a few years as it does now. 

At the green economy seminars of industry or regional associations, enthusiasm is high and the future is drawn with a big brush. Recently, fortunately, it has been awakened to the fact that the green transition also has environmental effects. The mine changes the landscape permanently. Forests must be cut down under wind farms and space must be cleared for transmission lines. Information has been received about the battery industry's water emissions, as new projects have been set up on our country's coast. 
 
For ordinary Finns, new projects come to their attention unexpectedly like a thunderbolt from a clear sky. Information about the project, its implementation methods and effects is often only obtained with the start of the environmental impact assessment process. The reaction of local residents is often strong opposition to the project. Not surprisingly, many green economy projects lack a social license; acceptance by the local population and other actors. 

Fortunately, many of the investment projects of the green transition are in such an early stage that it is still possible to minimize the environmental impact of the operation, search for possibly necessary compensations and obtain social approval. This requires that the men and women involved in green economy projects have a genuine desire to engage in dialogue with the local population and other actors in the community. If, based on the discussions, it seems that the effects on other actors in the locality and nature are considerable, the project must also be courageously abandoned.