Mepit ja Kevitsan kaivos

Euroopan parlamentti hyväksyi tällä viikolla suurella äänten enemmistöllä kriittisiä mineraaleja koskeva lain. ( Critical Raw Material act). Tämän jälkeen ehdotuksesta aloitetaan trilogit eli jäsenmaiden, parlamentin ja komission yhteisneuvottelut. Niiden otaksutaan päättyvän vielä tämän vuoden puolella.

Mineraalilaissa on kysymys unionin asetuksesta, joka tulee sellaisenaan heti voimaan jäsenmaissa. Asetusten kohdalla unionilla on myös valta antaa tarkemmat ohjeet, miten lakia tulee soveltaa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja energiakriisi ovat pakottaneet Euroopan unionin miettimään huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Kriittisten metallien osalta EU:n omavaraisuus on vain noin 2 prosentin luokkaa, mutta unioni käyttää maailman kriittisistä raaka-aineista noin 20 prosenttia.  Pääosin kriittiset mineraalit tulevat Eurooppaan Kiinasta ja Afrikan maista.

Omavaraisuus ja huoltovarmuus kuulostavat hienoilta. Niistähän me suomalaisetkin olemme viime kuukauden puhuneet, kun on ollut kysymys energiasta.

EU haluaa avata uusia kaivoksia ja ottaa mineraalit talteen niin laitteista kuin kaivosten jätekasoista. Mineraalien kierrätys on erinomainen asia. Sitä tehdään yhä liian vähän.

Mutta missä niitä mineraaleja Euroopassa on?  Herkästi Keski-Euroopasta katsotaan pohjoiseen ja etelään. Tosi on, että sekä Suomessa että Ruotsissa etsitään parhaillaan kiivaasti kobolttia, litiumia ja muita harvinaisia maametalleja. Myös kulta, hopea ja nikkeli kiinnostavat.

Takavuosina asiantuntijat Suomessa sanoivat, että Suomen malmiesiintymät ovat mineraalipitoisuudeltaan köyhiä esiintymiä. Siksi on louhittava valtava määrä kiveä, ennen kuin riittävä määrä metallia on saatu otettua talteen. Tämä asian tila ei liene tästä muuttunut. Suomessa malmikriittiset alueet sijoittuvat usein myös samoille alueille, joissa on arvokkaita luontokohteita tai tärkeitä matkailukeskittymiä. Kaivosta ei myöskään voi Suomessa perustaa ilman vesistövaikutuksia.

Samana päivänä kun europarlamentti äänesti kaivosasetuksestaan, Suomessa tuli julki uutinen, että ruotsalaisen Boliden yhtön omistaman Kevitsan kaivoksen jäteallas Sodankylässä vuotaa nikkeliä pohjaveteen. Nikkelin määrä on jopa kaksikymmenkertainen verrattuna talousveden laatunormiin. Kaivoksen pohjavesipäästöt ovat jatkuneet jo vuosikausia, koska kaivoksen jäteallas ei toimi niin kuin alun perin suunniteltiin. Yhtiö on tehnyt ELY-keskuksen ohjaamana suojapumppauksia. Nyt ELY vaatii kaivoksen ympäristöluvan tarkistamista.

EU vaatii että kriittisten mineraalien viranomaisluvat pitää ratkaista kahdessa vuodessa.  Pikakaista kaivoshankkeiden ympäristö- ja vesitalouslupien käsittelylle tuntuu erikoiselta.

Kaivosyhtiöt eivät näytä aina itsekään tietävän, millaisia ympäristövaikutuksia toiminnalla tulee olemaan. Kevitsan tapahtumat on tästä taas ikävä muistutus. Hiljattain Vaasan hallinto-oikeus kumosi Agnito Eaglen omistaman Kittilän kultakaivoksen laajentamista, uutta jätevesiputkea ja syanidijätealtaan suurentamista koskevat ympäristö- ja vesijalousluvat  ja palautti asian aluehallintovirastolle. Oikeuden mukaan lupahakemukset eivät täyttäneet ympäristön- ja vesiensuojelua koskevien lakien vaatimuksia.  Laajennettu toiminta oli ennätetty jo aloittaa. Talvivaaran kipsisakkavuodon muistamme yhä, vaikka tapahtumasta on kulunut jo useita vuosia.

Petteri Orpon hallitusohjelmaan kirjattu tavoite laatia Suomelle uusi mineraalistrategia antaa mahdollisuuden linjata, miten kaivosten tulisi hoitaa ympäristövelvoitteensa, miten suojella vesistöjä, mitä tehdä jätteille, muun muassa. Myös ympäristölainsäädäntö kaipaa ajantasaistamista. Selkeät pelisäännöt ja lainsäädäntö ovat myös kaivosyhtiöiden etu. Silloin lupapäätökset olisivat paremmin ennakoitavissa.