Vastuullinen kaivos toimii paremmin kuin laki vaatii

Vastuullisuudesta on tullut päivän muotisana. Euroopan unioni on ottanut käyttöön taksonomian, sääntelyn, jolla ohjataan sijoittajia rahoittamaan vain kestäviä investointeja. Myös suomalaisissa yrityksissä mietitään nyt taksonomian sisältöä ja sen vaikutuksia omaan liiketoimintaan.

Vastuullisesta yritystoiminnasta puhutaan ympäri maailmaa enemmän kuin koskaan. Pelkkä puhe ei kuitenkaan yksin riitä. Tärkeää on nähdä, miten vastuullisuus vaikuttaa yrityksen toimintaan.

Vastuullisuus on paljon muuta kuin energiatehokkuutta ja ilmastoasioiden huomioon ottamista, jolla tähän saakka liiketoiminnan kestävyyttä on usein  mitattu. Vastuullinen yritys tuntee vastuunsa paitsi toiminnan kannattavuudesta, myös työntekijöistään, asiakkaistaan, ympärillä olevasta yhteisöstä ja ympäristöstä.

Entäpä Suomessa toimivat kaivokset? Toimivatko ne vastuullisesti? Ottavatko huomioon muun ohella asiakkaansa ja ympärillään olevan yhteisönsä? Huolehtivatko ne ympäristöstään?

Runsas viikko sitten julkaistiin ensimmäiset Suomessa toimivien kaivosten vastuullisuusraportit, joista kaivosyhtiöiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä voi tutkia. Tuloksensa julkisti viisi Suomessa toimivaa kaivosyhtiöitä. Lisää kaivosten vastuullisuusraportteja on luvassa kevään aikana.

Vastuullisuusraportoinnin käynnistäjänä on ollut Suomen Kestävän kaivostoiminnan verkosto. Se perustettiin vuonna 2014. Kätilönä oli Sitra, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Saman pöydän äärelle istuutui kaivosyhtiöiden edustajia, ympäristöjärjestöjä, kuntien ja maakuntaliittojen, saamelaisten, poromiesten, työntekijäjärjestöjen ja maanomistajien edustajia. Paikalla oli siten sekä yhtiöitä että eri intressitahoja ja vahingonkärsijöitä.

Elettiin Talvivaaran kipsisakkavuodon jälkimainingeissa. Pöydän ympärillä päädyttiin siihen, että luodaan tavoitteet ja kriteerit, joita noudattaessaan kaivosyhtiöt voivat osoittaa toimivansa vastuullisesti. Alusta alkaen oli selvää, että vastuullinen toiminta tarkoittaa, että yhtiö tulee tehdä enemmän ja paremmin kuin laki vaatii.

Selvitettiin, oliko jossakin muualla jo tehty tällaista työtä. 2010-luvun puolivälissä vain Kanadassa kaivosten vastuullisuuden mittaamiseen oli kehitetty välineitä. Ne vaikuttivat sopivan myös Suomeen. Kanadan kaivosten vastuullisuusmittareista muokattiin Suomeen parhaiten sopiva malli, jossa oli huomioitu asiat, jotka meillä usein nousevat esille mineraalien hyödyntämisessä. Tällaisia ovat mm. vesiasiat, muiden elinkeinojen ja maanomistajien intressit sekä luontokohteet. Eri sidosryhmät ja intressitahot saamelaiskäräjistä kuntiin, luonnonsuojelujärjestöistä kaivosyhtiöihin laativat yhdessä mittareita ja arviointikriteerejä.

Aluksi yritykset laativat itsearviointeja.  Viime viikolla julkistettiin ensimmäiset ulkopuoliset auditoinnit. Myös malminetsintä on saanut omat vastuullisuusmittarinsa.

Suomessa tehty työ on kiinnostavat EU:ta ja naapurimaitamme. Kanadan kaivosten vastuullisuusjärjestelmään perustuva malli on nykyään käytössä mm. Norjassa, Espanjassa, Ruotsissa, Australiassa ja Brasiliassa.

Tänä päivänä kaivosyhtiöiden asiakkaat haluavat varmistua, että heidän ostamansa tavara kuten metallit sähköautojen akkujen valmistukseen on tuotettu kestävästi. Uusia vastuullisuusstandardeja eri puolilla maailmaa on tullut tarjolle myös kaivosalalle ja metallien jatkojalostukseen. Vuonna 2014 Suomi oli kaivosvastuun alalla edelläkävijä.

Vastuullisuusraporttien perusteella parannettavaa Suomessa toimivilla kaivoksilla on. Tämä edellyttää, että kaivoksilla on halua ja kykyä sovittaa toimintansa niin, että niillä on muiden elinkeinojen ja ympäröivän yhteiskunnan hyväksyntä.

Tällä hetkellä suurin mielenkiinto kaivosasioissa tuntuu keskittyvän, saako Marinin hallitus uudistettua kaivoslain. Uudistamista epäilemättä tarvitaan. Lakien ja lupaehtojen noudattaminen ei kuitenkaan vielä kerro siitä, miten vastuullisesti kaivosyhtiö toimii. Varsinainen kaivosvastuu alkaa siitä, kun kaivosyhtiöt toimivat lakeja paremmin. Tähän tarvitaan kaivosyhtiöiden vastuullisuusraportointia.