Suomi Areenassa puhuttiin akkuteollisuudesta

Puhtaan meren puolesta yhdistys järjesti tämän kesän Suomi Areenassa Porissa keskustelun akkuteollisuuden asioista. Jos ette ole aikaisemmin kuulleet, mikä Puhtaan meren puolesta yhdistys on, niin siihen kuuluu aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat toimia puhtaan Itämeren puolesta.  

Vihreän siirtymän hankkeista puhutaan eri puolilla Suomea. Lapissa huolen aiheita aiheuttavat uudet kaivossuunnitelmat. Rannikolla keskustelua on herättänyt akkuteollisuus, jonka hankkeita on parhaillaan vireillä Harjavallassa, Kokkolassa ja Haminassa. 

Akkuteollisuuden uudet työpaikat ovat suomalaisten mielestä tervetulleita, kunhan ne toteutetaan ympäristöturvallisesti. Erityisesti hankkeiden vaikutukset mereen huolestuttavat. Koskaan aikaisemmin Suomeen ei ole suunniteltu laitoksia, joiden sulfaattipäästöt ovat niin huomattavia. 

Sulfaatti tuli tavallisille suomalaisille tutuksi Talvivaaran kaivoksen kipsisakkavuodon myötä. Kaivoksen ympäristöluvassa ei mainittu mitään sulfaatista. Ympäristöonnettomuudessa sulfaattia valui niin suuria määriä luontoon, että kaivoalueen lähellä olevat pienet järvet suolaantuivat. Kalasto ja kalastus kärsivät tästä.  

Merivesi on tunnetusti suolainen. Eikö siis mereen voi huoleti päästää lisää sulfaatteja? Suomi Areenan keskusteluun osallistuneen Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilan mielestä rajansa on silläkin, mitä Itämeri kestää. Akkuteollisuuden suunnittelemat sulfaattikuormat ovat mittaluokaltaan sellaisia, ettei niitä ole Suomessa ennen ollut, vaikka metsäteollisuus on perinteisesti saanut juoksuttaa sulfaattivetensä mereen. Knuuttila heitti ilmaan ajatuksen, voisiko akkuteollisuus kompensoida aiheuttamiaan päästöjä puhdistamalla Itämerta toisaalla.  

Omassa puheenvuorossani painotin, että sulfaattipäästöille on asetettava rajat viranomaisten toimesta, sillä liika sulfaattimäärä on ympäristölle haitallista. 

Keskusteluun osallistunut Suomen akkuteollisuuden toimitusjohtaja Pia Vilenius piti tärkeänä, että teollisuuden lupaprosessit ovat ennakoitavissa ja luvista päätetään kohtuuajassa, 

Akkuteollisuuden ympäristöluvat eivät tosiaan ole menneet niin kuin Strömsössä. Tämän palstan lukijatkin muistanevat BASF:n akkuteollisuushankkeen Harjavallassa. Yhtiö sai aluehallintovirastolta ympäristöluvan, rakensi laitoksen valmiiksi, vaikka päätöksestä valitettiin, Korkein hallinto-oikeus kumosi ympäristöluvan. Tuomioistuin katsoi, että yrityksen vesistövaikutukset Kokemäenjokeen olivat liian suuret. 

Harjavallan akkutehtaan päätöstä ovat jotkut paikalliset Satakunnan poliitiikot luonnehtineet katastrofiksi. Katastrofia siinä on ainoastaan se, ettei paikallinen luapviranomainen, aluehallintovirasto osannut arvioida, että vesien suojeluun suhtaudutaan nykyään tiukasti. Vikaa on epäilemättä myös Suomen lainsäädännössä, kun vesien laatuvaatimuksia ei ole kirjattu selkeästi lakiin, vaikka oikeuskäytännössä niitä noudatetaan tarkasti. 

Kansalaisjärjestöjen edustajana paneelissa ollut Noora Shingler kysiyi, miksi Suomessa kaikki akkuteollisuusyritykset haluavat valuttaa sulfaattipitoiset vetensä Itämereen, kun esimerkiksi Ruotsissa Northvoltin akkutehdas Skellefteåssa kiteyttää sulfaatin lannoitteen raaka-aineeksi? Australiakaan ei anna laskea sulfaatteja mereen. Miksi Suomessa tätä vaihtoehtoa ei edes harkita? Vileniuksen mielestä vaihtoehto ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa.  

Hyvä, että keskustelua vihreän siirtymän hankkeista käytiin myös Suomi Areenassa. Fossiilisista raaka-aineista eroon pääseminen on tärkeää. Yhtä tärkeää on huomata, että vihreän talouden akkutehtailla ja kaivoksilla voi olla ja usein on merkittäviä vaikutuksia ympäristöön.