Sanna Marinin uudenvuodenlupaus
Uudenvuodenpäivänä englantilaisessa The Times lehdessä julkaistussa haastattelussa pääministeri Sanna Marin antoi uudenvuoden lupauksen: nyt kerrotaan totuus saamelaisten kulttuurisesta kansanmurhasta ( cultural genocide of Sami people). Minulle, vasta valitun Saamelaisten totuus- ja sovintokomission jäsenenä jutun pääsisältö jäi lehden maksumuurin taakse, mutta otsikosta ja johdantotekstistä kävi selväksi, että pääministeri tukee vahvasti komission työtä.
Me komission jäsenet emme ole haastatteluja antaneet. Olemme keskittyneet työn käytännön organisoimiseen. Vielä tärkeämpi asia on edessä: luottamuksen rakentaminen saamelaisyhteisöön niin, että yhteisö ja sen yksittäiset jäsenet haluavat kertoa ja tulla kuunnelluiksi pitkään vaietuista asioista.
Joulun alla Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio kokoontui Inarissa. Kokous oli ensimmäinen virallinen, epävirallisesti oli kokoonnuttu jo aikaisemmin. Meille etelästä tuleville Ivalon lentokenttä tarjosi mykistävän näyn. Lentokenttärakennus suorastaan pursui pääasiassa brittituristeja. Ulkona pihalla odotti rivi linja-autoja kuljettamaan matkailijat kohteisiin. Oli kuin olisimme palanneet jouluihin ennen koronaa. Maskit matkailijoiden naamalla muistuttivat kuitenkin siitä, että emme eläneet läheskään normaaliaikaa.
Tila-auto kuljetti meidät Ivalon lentokentältä Inariin. Kuljettaja puhui hirvenmetsästyksestä ja matkailusta. Muutaman kymmenen kilometrin matkalla auton ikkunoista ei näkynyt muuta kuin pimeyttä. Aurinkoa ei joulun aikaan pohjoisessa näy, joten maisema on jo alkuiltapäivästä sinisen hämärä.
Kokouksemme pidimme Saamelaisten ammatillisen koulutuskeskuksen pihalla olevassa kodassa. Ei se oikeasti mikään perinteinen kota ollut. Olipahan kodan malliin rakennettu kokoustupa. Ennen matkalle lähtöä oli ollut huoli, kuka avaisi meille ovet, sillä koulu oli suljettu. Ei hätää, avaimen tuoja oli odottamassa ulko-ovella. Oppilaiden kerrottiin olevan työharjoittelussa. Luultavasti he jatkavat opiskelua etänä, kun korona ei näytä haluavan jättää meitä.
Mitä Totuus- ja sovintokomissio sitten päätti? Näin alkuun on paljon käytännön asioita. Mistä saataisiin asialliset työtilat, joissa komission sihteeristö voi työskennellä? Olimme saaneet tarjouksia Ivalon taajamasta, joka tuntui sopivalta paikalta. Ei muuta kuin joku paikan päälle katsomaan, millaisista tiloista oli kysymys. Entä kuinka nopeasti saamme valittua työntekijät?
Pääsihteerin tehtävä on jo ollut julkisessa haussa. Hakuajan loppuun mennessä vuodenvaihteessa tehtävää haki kahdeksan henkilöä mm. filosofian tohtori Hanna Guttorm Vantaalta, oikeustieteen maisteri Anni-Kristiina Juuso Enontekiöltä, maisteri Suvi King Inarista ja filosofian maisteri Sonja Tanhua Oulusta.
Inarin kokouksessa päädyimme siihen, että tarvitsemme kolme sihteeriä. Tehtävät tulevat haettaviksi mahdollisimman pian. Alusta alkaen meille on ollut selvää, että komission työntekijöiden on hyvä osata jotakin puhutuista kolmesta saamen kielestä. Kaiken työn tekeminen tulkkien avulla ei tuntuisi hyvältä sen enempää meistä kuin saamelaisyhteisöstä.
Komission puheenjohtajuus kiertää niin, että me kaikki viisi tulemme toimimaan vuorollamme puheenjohtajana. Ratkaisua voi luonnehtia luovaksi. Ajattelemme, että jokainen komission jäsen on vastuussa tekemistämme. Vastuuta ei voi keskittää yksistään puheenjohtajalle. Irja Jefremoff aloittaa ja toimii puheenjohtajanamme kevääseen asti.
Marinin hallituksen komissiolle antama työskentelyaika on parin vuoden mittainen. Toki komission asettamisen valmisteluun käytettiin aikaa neljä vuotta. Toivottavasti komission työssä pätee vanha sananlasku: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Tehtävänämme on tehdä näkyväksi saamelaisten kokema vääryydet ja oikeudenloukkaukset. On kirjoitettava siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä ja mitä tapahtuu tänäkin päivänä sekä arvioida, miten kaikki tämä on vaikuttanut saamelaisten elämään ja oikeuksiin. Komission on tehtävä myös ehdotuksia toimenpiteiksi, koska tarkoituksena on, ettei sama enää toistuisi. Apuna komissiolla on poliittisten puolueiden edustajista koostuva parlamentaarinen seurantaryhmä.
Tällainen työ ei meiltä viideltä ihmiseltä onnistu, ellei saamelaisyhteisö ole tässä tiiviisti mukana. Kolttasaamelaisten, inarinsaamelaisten ja pohjoissaamelaisten; kalastajien ja poronhoitajien; käsitöiden tekijöiden ja koruseppien; yrittäjien ja palkansaajien; nuorten ja vanhojen, kaikkien kokemuksia ja muistia tarvitaan, jotta se mitä on tapahtunut, tulee tietoon.
Ei meistä komissaareista ole kirjoittamaan totuutta yhtään mistään, mutta parhaimmillaan osaamme kertoa totuudenmukaisesti sen, mitä kuulemme saamelaisilta ja mitä historian tutkimus on jo kirjoittanut. Siitä syntyy synteesi ja johtopäätös, mitä sitten olisi tehtävä.