Ounasjoki virtaa vapaana

Tepaston koski Ounasjoessa

Heinäkuun lauantaina ajoin Ounasjokivartta Rovaniemeltä Kittilään. Olin matkalla Ounasjokilain 40-vuotisjuhlaan, joka pidettäisiin Tepaston kylässä. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Maantie kiertää joen vartta, paikoin kaartaen kauempaa, paikoin aivan veden rajassa. Toisinaan maantien erottaa joesta synkeä kuusikko, toisinaan niityt. Joki virtasi hiljaa kuin mietiskellen keskikesän rauhassa. Kosketkaan eivät kuohuneet niin kuin keväällä, vaan solisivat hiljaa uomassaan.  

Kittilästä pohjoiseen ajaessa huomaa, kuinka matkailu on levittäytynyt jokivarren kyliin. Tien varressa on kylttejä, joissa tarjotaan majoitusta, veneretkiä, patikointia, pyöräilyä ja kalastusmahdollisuuksia. Leviltä Tepaston kylään on vielä matkaa nelisenkymmentä kilometriä, josta pääosa on huonokuntoista kuoppaista soratietä. Tepastosta tie jatkuu Enontekiölle. 

Tepaston kylänkin kohdalla Ounasjoessa on koski. Jos voimayhtiö olisi saanut toteuttaa suunnitelmansa, Tepaston kylän päällä olisi tekoallas. Kylä olisi jäänyt veden alle ja asukkaat olisivat joutuneet muuttamaan muualle.  

Ounasjokeen oli suunniteltu jo 1950-luvun alussa 10 voimalaitosta ja kaksi suurta, Lokan ja Porttipahdan kaltaista tekojärveä. Suunnitelma sisältyi Kemijokilakiin, jolla eduskunta perusti Kemijoki oy:n ja antoi sille valtuudet rakentaa ja säännöstellä Kemijoen vesistöä sähköntuotantoa varten. Lain perusteluissa esiintyvät tutut sanat: valtakunnan kokonaisetu ja energian tarve. Niillä sanoillahan nykyään perustellaan, miksi Lappiin pitää avata kaivoksia ja rakentaa tuulivoimaa. 

Ounasjokivarren asukkaat heräsivät siihen, mitä oli tapahtumassa, kun outoja miehiä alkoi kulkea jokivarressa kummallisten keppien ja lippujen kanssa. Miehet olivat mittaamassa ja taakoittamassa tulevien altaiden ja voimalaitosten paikkoja.  

Ounasjokivarren asukkaille pakkolähtö kotiseudulta altaiden alta ei kelvannut. He ryhtyivät vastustamaan voimalaitosyhtiön suunnitelmia. He eivät halunneet sellaista “kehitystä” kotiseudulleen, jota rakentaminen merkitsisi. He halusivat säilyttää elinkeinonsa  ja vapaana virtaavan joen tuleville sukupolville. 1970-luvun lopulla syntyi Ounasjokiliike, jonka ydinryhmä oli tepastolaisen maanviljelijä Uuno Ylitalon johtama Ounasjokitoimikunta. Ylitalon kuoltua toimikuntaa johti Könkään kylästä oleva Tauno Iivonen. 

Pidettiin yleisötilaisuuksia pitkin jokivartta, kerättiin nimiä adressiin, jossa vastustettiin joen rakentamista voimatalouskäyttöön. Ounasjokiliike alkoi saada valtakunnallista huomiota, kun se järjesti ensimmäisen Ounasjokisoudun, jossa soudettiin Enontekiöltä alavirtaan. Soutuun osallistui kymmeniä venekuntia. Myös etelän luonnonsuojelijoita tuli mukaan. Silloin oli vuosi 1981. Seuraavanakin vuonna soudettiin vapaan joen puolesta. 

Kittilän miehiä oli ollut mukana Kemijoen karvalakkilähetystössä, joka syksyllä 1979 valtasi valtioneuvoston linnan ja vaati, että kolmekymmentä vuotta oikeuskäsittelyssä olleet kalakorvaukset pitää maksaa poikkeuslailla. Näin myös tapahtui. Eduskunta sääti poikkeuslain vielä saman syksynä. Tästä Ounasjokiliike otti mallia ja ryhtyi vaatimaan, että Ounasjoki piti suojella erillislailla. Virkamiehet olivat tarjonneet määräaikaista parinkymmenen vuoden rauhoitusta, mutta tämä ei jokivartisia miellyttänyt. He eivät halunneet elää vuosikymmeniä epävarmuudessa. 

Suuri enemmistö kansanedustajista kannatti Ounasjoen erillislain säätämistä. Maa- ja metsätalousministeriöltä, jolle tuohon aikaan vesirakentamisasiat kuuluivat, vaadittiin toimia. Erillislakiesitys valmisteltiinkiin ripeässä aikataulussa. 

Ounasjokilaki säädettiin perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Joen suojelu vaati siten eduskunnan määräenemmistön. Sen sijaan joen saattoi sulkea, kunhan vesioikeus antoi siihen luvan. 1980-luvulle tultaessa jokivarressa oli huomattu, että voimayhtiöt saivat rakentamislupansa vesioikeuksilta joutuisasti. 

Perustuslain säätämisjärjestyksen vuoksi Ounasjokilaki käsiteltiin kaksilla valtiopäivillä. Vuoden 1983 maaliskuussa valittu eduskunta hyväksyi lain lopullisesti äänin 135 puolesta, 45 vastaan.  

Ounasjoen rantaan Tepaston kylään on pystytetty muistokivi Ounasjokiliikkeen perustajille.

Lauantaina Tepastossa muisteltiin menneitä. Joen rantaan oli tuotu valtava kivi, jonka kyljessä on kyltti. Siihen on painettu Ounasjokitoimikunnan jäsenten nimet. Monet heistä lepäävät jokivarren kirkkomailla.  

Minulle vuoden 1979 eduskuntavaaleissa ensimmäisen kerran valitulle kansanedustajalle alkuvuodet parlamentissa olivat mahtavaa aikaa. Kemijoen kalakorvaukset maksettiin poikkeuslailla. Heti sen perään säädettiin Ounasjokilaki, pian tämän jälkeen koskiensuojelaki. Tuli tunne, että kaikki on mahdollista, kun vain uskomme itseemme ja toisiimme. On se tunne välistä vuosien mittaan haalistunut, mutta yhä uskon, että lohi palaa Kemijoen vesistöön, kun sitkeästi teemme asian hyväksi työtä. 

Ounasjokilaki 40 vuotta-juhla keräsi salin täyteen väkeä.