Taas sujuvoitamme luvitusta
Yhden luukun malli sekä lupa- ja valvontaviraston perustaminen ovat Petteri Orpon hallituksen agendalla. Joskus on hyvä katsoa taaksepäin, mitä lupien sujuvoittamisessa on tapahtunut .
Juha Sipilän porvarihallitus lupasi aloittaessaan vuonna 2015 sujuvoittaa luvitusta toteuttamalla yhden luukun mallin. Hallituksen ja elinkeinoelämän huolena oli, että investointien lupakäsittelyt kestivät liian pitkään. Vaalikeskusteluissa oli väitelty myös siitä, valittavatko valtion viranomaiset liikaa toistensa päätöksistä. Esitys ympäristöllisten lupamenettelyjen yhdentämisestä laadittiin ympäristöministeriössä ja eduskunta sen hyväksyi vaalikaudella lopulla. Uudistus tuli voimaan syyskuussa 2020. Laki mahdollistaa sen, että toiminnanharjoittajan pyynnöstä ympäristön käyttöä koskevat luvat käsitellään yhdessä. Yhteensovittava viranomainen on aluehallintovirasto, joka myös antaa hakijalle heti, kun hakemukset on jätetty, arvion siitä, kuinka kauan lupien käsittelyyn menee aikaa.
Sipilän hallitus esitti myös osana sote-uudistusta, että valtion alueelliset luvittajat ja niiden valvojat kuten ELY-keskukset ja aluehallintovirastot olisi lakkautettu. Niiden tilalle olisi perustettu keskusvirasto, Luova. Tämä uudistus kaatui, kun sote-uudistus kaatui eduskunnassa.
Viime vaalikauden lopussa eduskunta hyväksyi lain, jolla vihreän talouden investoinnit kuten uusiutuvan energian hankkeet saavat etusijan sekä lupavirastoissa että hallinto-oikeuksissa. Tällaiset hankkeet käsitellään muita hakemuksia ennen.
Petteri Orpon hallitus on nostanut lupa- ja valvontaviraston perustamisen hallitusohjelmaan. Uuden keskusviraston perustamisen valmistelua ollaan aloittelemassa valtiovarainministeriössä.
Yhden luukun mallin toteuttaminen kuuluu myös Orpon hallituksen ohjelmaan. Erityisesti vihreän talouden investointien luvitusta halutaan nopeuttaa. Uusi ympäristö- ja energiaministeri Kai Mykkänen onkin pannut ripeästi toimeksi. Ympäristöministeriöön on perustettu uudistusta koordioimaan valtion viranomaisista koottu seurantaryhmä. Yllättävää on, ettei sidosryhmä ole kutsuttu mukaan seurantaryhmään. Luulisi, että ympäristöjärjestöjen, kuntien, maanomistajien ja teollisuuden järjestöjen kantoja kannattaisi kuunnella.
Mitä sitten on tapahtunut voimassa olevalle yhdennetyn ympäristölupamenettelyn lainsäädännölle? Nopeuttiko laki luvitusta? Vastaus on kielteinen. Viranomaiset eivät ole päässeet juurikaan lakia soveltamaan, sillä toiminnanharjoittajat ovat pitäneet parempana sitä, että ympäristön käyttöä koskevat luvat kuten ympäristönsuojelain mukaiset luvat, luonnonsuojelulain mukaiset poikkeukset tai kaivosluvat käsitellään erikseen. Luvituksessa mennään siten entiseen malliin, sillä yhdennetty menettely on voitu ottaa käyttöön vain, jos hakija sitä haluaa. Hakijat eivät ole halunneet.
Marinin hallituksen etusijalaista ei ole vielä kovin paljon kokemuksia, mutta aluehallintovirastoista kerrotaan, että energiainvestointeja suunnittelevat yritykset ovat löytäneet etusijalain ja myös sitä käyttävät.
Yhden luukun mallia suunnitellessaan Orpon hallituksen kannattaa ottaa huomioon tähän astiset kokemukset. On vahinko, että uusi hallitus päätti ensi töikseen lopettaa valtioneuvoston kanslian tutkimus- ja selvitysrahan, jolla on pystytty palkkaamaan tiedemaailmasta parhaita asiantuntijoita auttamaan ministeriöitä lainvalmistelussa.
On hienoa, että Orpon hallitus haluaa turvata Suomeen suunnitellut vihreät investoinnit ja lyhentää lupakäsittelyjä. Käytäntö vain on osoittanut, että uuden lainsäädännön valmisteluun tahtoo usein kulua koko vaalikausi. Todennäköisesti uutta lainsäädäntöä nopeampi tie lyhentää lupien käsittelyä, olisi resurssoida lupaviranomaiset kunnolla, määrätä joku viranomaisista koordioimaan eri lupien käsittelyä sekä huolehtia siitä, että investointihankkeesta ja sen vaikutuksista ympäristöön ja muihin elinkeinoihin, alueen asukkailla ja muilla toimijoilla on mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hyvä kokonaiskäsitys.