Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta juhlii
Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta täyttää kaksikymmentä vuotta. Tiedekunta perustettiin biotieteiden tiedekunnan nimellä vuonna 2004. Nykyisen nimensä se sai vuonna 2010.
Viikin kampukselle sijoittuvassa tiedekunnassa tehdään maailmanluokan ympäristö- ja elämäntieteiden tutkimusta sekä koulutusta molekyyli- ja solutasolta aina yksilöihin ja ekosysteemeihin. Tiedekunnan työelämäprofessorina näen vain pienen osan tiedeyhteisöni toiminnasta. Omistautuneisuus, innostus ja syväosaaminen ovat sanat, jotka ehkä kuvaavat parhaiten tiedeyhteisöni henkeä.
Tiedekunta on iältään yliopiston nuorimpia, mutta bio- ja ympäristötieteen opetusta ja tutkimusta on toki ollut Helsingin yliopistossa paljon kauemmin, suomalaisia luonnontietelijöitä jo ennen yliopistomme perustamista. Tiedekunnan Tvärminnen Itämeren ympäristöasioihin keskittynyt tutkimusasema Hankoniemellä aloitti jo viime vuosisadan alussa. Lammin tutkimusasemalla Hämeenlinnassa tiedetään paljon vesiekosysteemeistä. Silläkin tutkimusasemalla on ikää jo yli 70 vuotta. Suurtunturien kupeessa oleva Kilpisjärven arktisten asioiden tutkimusasemalla on pian 60-vuotissyntymäpäivä.
Vielä muutama vuosikymmen sitten ajateltiin, että jos biotieteiden opiskelijasta ei tullut tutkijaa, hänestä tulisi ympäristövirkamies kunnan tai valtion palvelukseen. Nyt ajat ovat toiset. Ympäristöalan osaajia halutaan yrityksiin, lakitoimistoihin ja konsulttiyhtiöihin. Yritykset totuttelevat elämään maailmassa, jossa yritys joutuu kertomaan, miten kestävästi se alihankintoineen toimii. Tutkimus tuo jatkuvasti uutta tietoa siitä, millainen on ympäristön vaikutus ihmisten terveyteen. Viruksista ja bakteereista puhuttiin paljon mediassa korona pandemian aikana. Tutkimus taudinaiheuttajien ja loisten evoluutiobiologiasta tiedekunnassamme jatkuu. Toki ympäristövirkamiehiäkin tarvitaan edelleen julkiselle puolelle.
Ympäristöasiat kytkeytyvät kiinteästi kaikkeen tekemiseemme, kun ilmasto muuttuu ja luonto köyhtyy. Luontotieto ei erillinen saareke yliopistotutkimuksessakaan. Ilmasto- ja luontotietoa tarvitaan yhteiskunnassamme, kun yritykset tekevät investointipäätöksiä ja arvioivat toimintansa vaikutuksia. Uskon, että Viikistä valmistuvilla ympäristöosaajilla on kysyntää työelämässä.
Tiedekunnan koulutuksen perustana on korkeatasoinen tutkimus. Toivottavasti yhteiskunnan päättäjät ymmärtävät, että tutkimus ja tiede ei synny itsestään. Tänä vuonna aloitettu tutkimusmäärärahojen kasvattaminen on hyvä alku. Ennen muuta akateeminen tutkimus tarvitsee menestyäkseen naisia ja miehiä, joilla on utelias mieli etsiä uutta. Aivan varmasti tutkimusinfran ylläpitämiseen tarvitaan pitkäjänteistä rahoitusta.
Onnea bio- ja ympäristötieteelliselle tiedekunnalle ja koko tiedekunnan väelle!